World of Warcraft Cataclysm-matkapäiväkirja – osa 6: Himmel! Sukeltakaa!
Juuri kun luulitte viettävänne viikonloppunne ilman World of Warcraftia, matkapäiväkirja tekee kammottavan vastaiskun ja raahaa koko porukan suoraan meren pohjaan! Mitä ihmettä nagat puuhailevat Eastern Kingdomsin rannikolla? Miten kauan tauren pärjää meren pohjassa? Mitä Mankrikille kuuluu? Lue ja ota selvää!
Tämänkertaisen matkapäivämme kohteena on Vashj’ir, se toinen pelin jo valmiista level 78-82 zonesta. Hyjaliinhan tutustuimme jo aiemmin. Pienoisena uutuutena Vashj’ir on paria kaistaletta lukuunottamatta kokonaan meren pohjassa, eikä zonen löytäminen ollut aluksi kovin helppoa, joskin se johtui osittain omasta puusilmäisyydestäni.
Olisin kovin mielelläni tehnyt Hyjal-tyylisen videokiertueen merenpohjan meiningistä, mutta liikkuminen zonessa on aivan uskomattoman hidasta, sillä voit joko uida normaalivauhdilla tai juosta merenpohjassa normaalia juokusnopeutta, mutta silloin saat taistella vähän väliä. Tiettävästi veden alle pystyy hankkimaan uivan ratsun, joten pitää etsiä jostain sellainen ja yrittää sitten uusiksi.
Matka Vashj’iriin alkaa pääkaupungin porteilta. Kumpikin osapuoli on kuullut Eastern Kingdomsin rannikolle nousseesta saaresta, jonka sekä horde että alliance haluaisivat kovin mielellään liittää alueisiinsa. Niinpä kumpikin kasaa sotajoukkoa, joka lähtee pikavauhtia kohti uutta saarta.
Horden matka alkaa Orgrimmarin rannikolle rakennetulta laiturilta, jonka päässä odottaa palkkasoturien laiva. Kännisiä ihmisiä ja vihaisia örkkejä, hyvä yhdistelmä.
Tässä kohdin beta on taas vähän beta, sillä oletettavasti matkan päätteeksi pitäisi nähdä jonkinlainen animaatio. Minun versiossani nähtiin vain uskomattoman pitkä lataustauko, jonka jälkeen peli jatkui ryminän seurauksella täällä: meren pohjassa ylösalaisin lepäävän laivan ruumassa.
Sen perusteella mitä pystyin ruudulla vielä näkyvistä kommenteista päättelemään, laivasto joutuu jonkinlaisen jättimäisen merihirviön hyökkäyksen kohteeksi ja uppoaa. Draenei-shamaani osoittaa suunnatonta lähimmäisenrakkautta pelastaessaan mahdollisimman monta horden sotilasta hukkumiskuolemalta.
Laivaan ei kuitenkaan voi jäädä loputtomiin, vaan sankarimme lähetetään askareille. Ensin pitäisi tehdä jotain hengityksen suhteen ja siihen auttaa shamaanin loitsu, johon pitää ensin kerätä hieman raaka-aineita tappamalla paikallisia rapuja. Kiinnostava fakta: tiesittekö, että vain noin 20% ravuista sisältää ravunlihaa? Muut ovat tyhjiä kuoria!
Pieni vilkuilu ympärille kertoo, että pelaajan laiva ei suinkaan ollut se ainoa uponnut.
Kun pelaaja itse pystyy hengittämään, on aika pistää palvelus eteenpäin ja pelastaa mahdollisimman monta aluksen ympärillä hukkuvaa sotilasta.
Hei, tämä buffihan on ihan jees! Vesihengityksen lisäksi sen avulla pystyy liikkumaan meren pohjassa normaalilla vauhdilla. Myös ratsut tuntuvat pohjakosketuksessa saavuttavan täyden nopeutensa. Tämähän helpottaa tutkimusmatkailua suuresti.
Tässä sitä ollaan, Vashj’irin koiliskulmauksessa. Toki laivasto upposi juuri sinne paikan vihamielisimmälle alueelle, jossa nagojen partiot ja pienet merihirviöt etsivät orjia ja aamupalaa, mielihaluistaan riippuen.
Maisemat veden alla ovat ainakin komeat ja myös yllättävän vaihtelevat.
Veden alla on myös hauskoja yksityiskohtia, kuten tämä Earthen Ringin druidi, joka pitää jonkinlaista puhetta suurelle kalaporukalle.
Kiesus sentään! Näkyvyys veden alla ei ole se paras mahdollinen ja kun ylläoleva hirvitys liukuu näkyviin varjoista, yllätys on melkoinen.
Hirvityksen yhä nykivien lonkeroiden alapuolelta löytyy uudenlaista merimaisemaa.
cthulhu.jpg
Matkamme jatkuu pois alun haaksirikosta ja kohti itse Vashj’iriä. Tässä ollaan jo Ruins of Vash’jirin laitamilla.
Ja nyt jo itse kaupungissa. Nagoja, kaloja ja haikaloja riittää. Protip: ei kannata käyttää meren alla suuria AOE-hyökkäyksiä, varsinkaan sellaisia, jotka leviävät kohteesta toiseen. Yritin tappaa nagan, sain kimppuuni puoli tusinaa vihaista kalaa ja rauskua.
Vashj’irin takana olevasta haudasta löytyy jotain kiinnostavaa. Mekaaninen mustekala menossa suureen luolaan! Se pitääkin tsekata, mutta ensin sukelletaan syvemmälle hautaan, sillä siellä näkyy olevan jonkinlainen jättimäinen pyörre.
Pyörteen ohella haudassa on myös tautisen kokoinen merihirviö. Tässä etäisyyttä on kymmeniä metrejä, mutta silti elukka täyttää koko ruudun. Level 85 elite, joten tapettava sekin varmaan jossain vaiheessa on.
Haudan pohjalla käy ilmi, että tämä hauta täyttää sanan merkityksen kahdellakin tavalla. Ihmiset, nagat ja muut kauhistukset täplittävät meren pohjaa.
Jo täältä asti näkee, että paikka ei ole mitenkään mukava, emmekä ole vielä lähelläkään itse pyörrealuetta.
Näitä elukoitahan on nähty ennenkin, mutta meren pohjassa ne ovat harvinaisen kuolleita. Sitten se itse pyörre!
Tunnelma meren pohjassa on aavemainen, kun ainoa korviin kantautuva ääni on hiljaista kuplintaa ja vaimeaa jyrinää. Syykin löytyy. Tavallaan tekisi mieli sukeltaa aivan pyörteeseen asti ja katsoa, mitä tapahtuu.
Sitten palaamme takaisin, aiemmin näkemämme sukellusveneluolan suulle. Mitähän täältäkin löytyy?
Ainakin pimeyttä. Luolassa on niin pikimustaa, että suunnistaminen on miltei mahdotonta. Yllättäen katon rajassa näkyy kuplia ja kelluvaa roskaa. Veden pinta!
Pintaan noustessani yllätyn: horden tukikohta? Näin on käynyt, muutama urhea, Jules Verne -henkinen goblin on lyönyt meren pohjaan pystyyn tukikohdan, josta voi mellastaa urakalla. Tarjolla on jos jonkinlaisia tehtäviä ja epäilen, että se ratsukin irtoaa täältä.
Näppärän näköisiä valoefektejä.
Ja koska goblinit ovat goblineita, myös meren pohjassa olevasta kummitusluolasta löytyy kivoja vesileluja.
Horden läsnäolo alueella tuntuu muutenkin, sillä luolan yläpuolella oleva tasanne on täynnä punavalkeita sukeltajia.
Toinen jättimäinen meri-Cthulhu, tällä kertaa tosin kuolleena.
Ja tässä tämän Vashj’irin osa-alueen kartta. Saavuimme paikalle Shimmering Expansen pohjoisosasta, kävimme pyörteellä ja nyt olemme vasemmalla laidalla.
Kivoja maisemia, kauniin sinertävää vedenalaista tunnelmaa ja muutenkin oikein mukavaa. Mutta kun käännymme ympäri…
… edessä on merenalaisten tulivuorten täyttämä tasanko, jossa lämpö ja savu peittävät alleen kaiken muun.
Tasangolta löytyy myös yllin kyllin suurikokoisia ja äärimmäisen vihaisia lonkeronaamoja.
cthulhu2.jpg
Demoni puuhissaan.
Siinä sitä Vashj’iriä tälle kerralle. Palaamme vielä zoneen paremmalla ajalla, toivottavasti jonkinlaisen videokiertueen muodossa. Vedenalaisessa maailmassa riittää nimittäin nähtävää ja yllin kyllin tunnelmaa. Ennen kuin lähdemme jatkamaan lauantain viettoa, palataan vielä maan pinnalle.
Joku kyseli aiemmin Mankrikin kohtalosta. Mies löytyy eteläisestä Barrensista. Siinä missä aiemmin hän keskittyi surkuttelemaan vaimonsa kohtaloa, nyt Mankrik on tarttunut miekkaan ja lähtenyt näyttämään itse sioille, miltä vihainen örkki tuntuu.
Questia löytyy yhä.
Tässä näkymä Gadgetzanin porteilta. Koko alueen itäinen rannikko on romahtanut veden alle.
Vielä heikommin menee Shimmering Flatsissa, jossa vesi on peittänyt alleen kaiken, myös aiemmin suurena quest hubina toimineen goblinien autoiluradan.
Shimmering Flatsissa ei tosiaan ole muuta maa-aluetta kuin pari kämäistä tolppaa ja pienet kielekkeet reunoilla. Palaamme tännekin paremmalla ajalla, mutta juuri nyt se on vähän turhaa: serverit pyörivät Amerikan aikavyöhykkeissä ja täten kun täällä on päivä, siellä on yö. Ehkä sitten ensi kerralla!
Ai niin: kysellyt ja toivotut talent-uudistukset eivät vielä ole pelissä. Blizzardin edustajien mukaan ne ovat jo sisäisen testauksen jälkeisessä kunnossa ja tulevat betaan mukaan ”muutaman päivän tai viikon” kuluttua. Palaamme siis asiaan silloin talentien osalta, yleisesti matkapäiväkirjailu jatkuu toki jo aiemmin.
Lisää aiheesta
Cataclysm-matkapäiväkirja – osa 5: Hyjal ja yleistä säätöä
Cataclysm-matkapäiväkirja – osa 4: Stormwindissä tapahtuu outoja
Cataclysm-matkapäiväkirja – osa 3: Orgrimmar sotatilassa
Cataclysm-matkapäiväkirja – osa 2: Gilneaksen tuho
Cataclysm-matkapäiväkirja – osa 1: Pienet vihreät miehet
Lue myös
Auta kehittämään eDomea ja voita!
