UUSIMMAT

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 3)

07.09.2007 16:28 | Jukka O. Kauppinen

Xbox 360 –konsolin verkosta ostettavat Live Arcade –pelit (XBLA) tarjoavat konsolipelaajille runsaasti edullista ja nautinnollista viihdettä. Mikä siinä pelaillessa, kun kaikista peleistä löytyy ilmaiset koeversiot eivätkä edullisimmillaan viitisen euroa maksavat pelit suista ketään vararikkoon.

Tämänkertaisessa XBLA-pelikatsauksessa suurennuslasin alla Carcassonne, Castlevania: Symphony of the Night, Centipede & Millipede, Fatal Fury Special, Mad Tracks, Marathon: Durandal, Super Puzzle Fighter II Turbo HD Remix, Street Fighter II’ Hyper Fighting ja Wing Commander Arena.

Live Arcade –pelien syynäystä jatketaan tulevaisuudessakin. Lisäksi suuntaamme arvioivan katseemme PlayStation 3 Storesta ostettaviin peleihin sekä Wiin Virtual Console –tarjontaan.

Mitä maksaa?

Xbox Live Arcade -pelien hinnat ilmoitetaan Microsoft-pisteissä. Ne on helppo muuntaa euroiksi oheisen taulukon mukaan:

400 pistettä = noin 5 euroa

800 pistettä = noin  10 euroa

1200 pistettä = noin  15 euroa

Lue lisää eDomesta

Xbox Live Arcade – pikkupelien paratiisi

Xbox Live Arcade – pikkupelien paratiisi osa 2

360:lle suuremmat muistikortit ja Live Arcade -pelit

Duke Nukem 3D Xbox Live Arcadeen?

Jeff Minter kertoo Llamasoftista ja tulevasta Xbox 360 –pelistään

Persian Prinssi palaa alkuperäismuodossaan. Melkein.

Space Giraffe –ennakko (PC, 360)

Speedball 2:sta oikein tuplana – myös Empire tunkee retroapajille

Xbox Live Arcade laajenee aggressiivisesti – 100 pelin raja rikki tänä vuonna


Carcassonne

Sierra Online

Suomessakin erittäin suosittu Carcassonne on ollut eDomelaistenkin ja tuttavien keskuudessa yksi pelatuimmista seurapeleistä. Tisun IRLissä. Pelaajakansan suunnattomaksi iloksi sen Xbox 360 -versio tavoittaa pelin olemuksen erinomaisesti.  Vaikka saman pöydän ympärillä pelaaminen ja sosiaalinen, fyysinenkin kanssakäynti jää nyt hieman vähemmälle, niin konsoliversion tekniset ominaisuudet tekevät siitä jopa esikuvaansa hauskemman pelattavan.

Carcassonne on muutenkin erinomainen peli ja se valittiin Suomessa vuoden 2004 parhaaksi lautapeliksi seuraavin perusteluin:

Perhepeliraati arvioi Carcassonnen peliporukan suosikkipeliksi, joka tempaa heti mukaansa, jossa on paljon vaihtoehtoja ja silti se on helppo peli. Peliin saatavien laajennusosien todettiin lisäävän pelin kiehtovuutta. Pelilauta on houkutteleva grafiikaltaan ja puiset pelinappulat pelin henkeen sopivia. Myös pelaamisaika on sopivan mittainen. Kun pelatessa rakennetaan yhdessä toisiaan auttaen pelilautaa, niin riitojakaan ei synny. Carcassonne-pelissä rakennetaan eteläisessä Ranskassa sijaitsevan kaupungin ympäröiviä alueita. Pelaajien taidot alueen kehittämisessä ratkaisevat voiton.

Carcassonnen Xbox Live Arcade –versio on silkkaa herkkua. Peli on toteutettu tyylikkäästi ja selkeästi. Painopiste on pelattavuudessa, karttaa voi zoomailla näppärästi sisään ja ulos. Pistetilastot muodostuvat automaattisesti ja kylien ja maaseudun rakentaminen sujuu näppärästi virtuaalisilla kartanpaloilla. Selkeän grafiikan ansiosta tilanteesta pysyy hyvin kärryillä.

Kyseessä onkin tyylikkäästi luotu ja mielenkiintoinen seurapeli, joka yltää helposti Settlers of Catanin kaltaiseen imuun, ehkä jopa pidemmällekin.

Carcassonen moninpeli tukee neljän pelaajan matseja samalla konsolilla ja viiden pelaajan otteluja verkossa. Tarjolla on myös mukavat tekoälyvastustajat, jotka viihdyttävät kivasti yksinpelissä ja tarjoavat joskus hassuja yllätyksiä, jos ihmisten väliseen matsiin otetaan täytteeksi myös silikonivastuksia.

Erittäin mukavaa ja viihdyttävää ajantäytettä. Sopii yksinpelien lyhyyden ansiosta mainiosti välipalapeliksi, mutta taktikoinnin ansiosta mielenkiinto säilyy pidemmänkin aikaa.

Mika Hyvösen mielipide: Erinomainen käännös maailman parhaasta analogisesta seurapelistä. Carcassonen eduksi voi laskea sen valtavan skaalan pelaajia, joiden mieleen peli on. Baarissa (niissä loistavissa juottoloissa, joissa asiakkaille annetaan pelejä pelattavaksi) pelin salat opettaa uusille pelaajille varttitunnissa. Vastavuoroisesti äärimmäiset hardcore-pelaajat, ”pelattiin Civilizationia 92 tuntia putkeen ja peli jäi kesken”, nauttivat pelistä aivan samalla tavoin, eivätkä silti ole ylivoimaisia uuteen Carcassone-pelaajaan verrattuna.

Sama pätee suoraan myös pelin XBLA-versioon. Koti-istujaisissa vain on niin paljon helpompaa kaivaa esiin padi ja täräyttää Carcassonne isoon ruutuun, kuin ihmetellä pöydän puutetta ja etsiskellä kadonneita pelinappuloita lattialla epämukavassa asennossa istuen. Illan jatkuessa arvostaa digitaalisen version automaattista pistelaskentaa yhtä enemmän, tulkinnanvaraa kun ei jää. Pelikorttien ja pistelaskun kanssa häslääminen on tietysti osa pelikokemusta, mutta aina sitä ei vain vanha jaksa… Nyt kun vain lisäpaketteja tulisi riittävän ripeästä ja edullisesti.

Demo: ei moninpeliä. Lyhyt, vain 20 vuoron mittainen demotila.

Täysversio: sisältää moninpelin, laajemmat tekoälyoptiot, enemmän nappuloita, online-pistetilastot, achievementit.

Live-extrat: teemapaketti, 12 uutta nappulaa lisäävä laajennus (300 pistettä), kuvapaketti.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Erittäin viihdyttävä seurapeli, jota pelaa itsekseenkin. Suosittelen.

Lue lisää: Carcassonne, Lautapelit harrastuksena

 

Castlevania: Symphony of the Night

Backbone Entertainment/Digital Eclipse/Konami

Vaikka Castlevania: SotN olikin meikäläiselle entuudestaan tuntematon peli, niin siitä haistoi nopeasti että kyse ei ole aivan mistä tahansa satunnaisesta tuotoksesta. Alkujaan vuonna 1997 PlayStationille julkaistu Symphony of  the Night on edelleen erittäin näyttävä ja tyylikäs esimerkki pelistä, jossa on aikoinaan osattu yhdistää taitavasti useita erilaisia pelilajeja samaan pakettiin. Se muistetaankin syystäkin Castlevania-sarjan huipennuksena ja muutoinkin loistavana pelinä.

SotNin ainesten sekoitus on taitava. Peli muistuttaa periaatteessa tavanomaista sivusta kuvattua toimintatasohyppelyä, mikä se tietysti pohjimmiltaan onkin. Mutta esimerkiksi teemat ja synkkä toteutus tekevät siitä jotain erilaista. Tämä voisi kuulua mainiosti vaikkapa ”näin kasvan gootiksi” -kurssin videopeliosuuteen, ”goottipelien ABC”.

Lisäksi pelisuunnittelu on erinomaista. Perinteinen tasolta toiselle etenevä tasoloikka on korvattu avoimemmalla kenttäsuunnittelulla, jossa pelaaja voi kuljeksia edestakaisin pitkin laajaa pelimaailmaa. Tämä ei ole yksinään mitään uutta, onhan moista nähty jo Jet Set Willystä lähtien. Mutta tämän lisäksi meiningissä on pieni annos roolipelimäistä hahmon kehittymistä ja muuttumista pelin varrella. Niinpä tämä kymmenvuotias pelivanhus onkin onnistunut saamaan melkoisesti sitä jäljitteleviä klooneja, jopa oman pelisaagansa sisällä.

Ja se meininki. Aika kovaa. Pelaaja on Alucard-niminen tyylikäs vampyyri, joka joutuu tutkimaan Castlevanian linnaa kovin ottein. Linnasta kun on tullut todellinen pahuuden ja pimeyden tyyssija, samalla kun hyvän ja pahan välinen tasapaino on kallistunut pahemman kerran pahan puolelle. Tämä hoituu ahkeralla miekan, ruoskan, taikavoimien ja ongelmanratkonnan avulla.

Vaikka SotN ei olekaan erityisesti XBLA:lle tehty uutuuspeli, niin se on kuitenkin löytänyt syystäkin uuden ystäväjoukon. Pelin ulkoasu, sisältö ja pelattavuus ovat yhä mallikkaat. Se ei ole vanhentunut tuskallisesti, vaan 2d-kuvakulmaan ja tyylikkääseen pikseligrafiikkaan luottanut visuaalinen toteutus toimii yhä. Tosin pelaajan on hyvä olla tasoloikkasuuntautunut.

Demo: 15 minuutin aikaraja, päähenkilön tasokehitys rajoitettu tasolle 5, ei tallentamista.

Täysversio: ei aikarajaa tai muita rajoituksia, online-pistetilastot, achievementit.

Live-extrat: teemapaketteja, hahmoteema, pelaajakuvia.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. XBLA:n parhaimmistoa.

Lue lisää: Castlevanian historia, Konamilta hunajaa Castlevania-faneille, Castlevania (PS2), Castlevania: Dawn of Sorrow (DS), Castlevania: Curse of Darkness (PS2)

 

Centipede & Millipede

Atari / Stainless

Centipede oli vuonna 1980 oikein hieno kolikkopeli. Sen yksikertainen idea hyödynsi tavallaan Space Invadersin teemaa, ylhäältä vain hööki valtaisa tuhatjalkainen jonka palasia pelaaja räimi ruudun alareunassa olevalla tykillään.

Vaan voi herrankiesus. Kuka ihme kuvitteli, että tämä voisi viehättää vuonna 2007? Kyllähän yksinkertaisuus on kaunista ja retropelien parissa viihtyy usein mielellään, mutta Centipedessä ei yksinkertaisesti ole riittävästi sisältöä tai vetovoimaa. Pelaaja vain liikuttaa ruudun alareunassa olevaa alustaan sivusuunnassa ja pitää tulitusnappia pohjassa. Ei muuta. Rumakin se on, mukamas modernisoitu Evolved-versio ei lämmitä silmää. Oikeastaan pelin mukana tuleva alkuperäisversio on silmälle miellyttävämpi.

Kyllähän tätä sinänsä muutaman minuutin pelaisi huvikseen, mutta kaiken lisäksi pelin trial-versio on rajattu sekä alkuperäis- että Evolved-versioissa kahden hyökkäysaallon pituisiksi. Peli-iloa kestää ehkä minuutin, sitten ruudulle tupsahtaa rekisteröintipyyntö. Kiitoksia. Tätä ei saa juuri pelata ilmaiseksi eikä tästä kyllä kannata edes maksaakaan. Centipede-klooneja löytyy netistä vähintään yhtä hyvinä selainversioinakin, jos tuhatjalkaisia on pakko paukuttaa.

Demo: erittäin rajoittunut pelattavuus, trial-versio loppuu kahden hyökkäysaallon jälkeen.

Täysversio: online-pistetilastot, achievementit.

Live-extrat: –

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 400 pistettä. En jaksaisi pelata ilmaiseksikaan.

 

Fatal Fury Special

SNK Playmore

Eric Hartin

Tappelupelejä on ilmestynyt Live Arcadeen jo aiemminkin. Nyt niiden kirjoon liittyy Neo Geolta  käännetty SNK:n Fatal Fury Special. Peli ei eroa perusmekaniikaltaan Street Fightereista muuten kuin sillä, että taistelukentissä on kaksi tasoa: yksi kameran edessä ja toinen vähän kauempana.

Käännöstyöhön olisi ehkä saanut kuluttaa vähän enemmän aikaa. Kontrolleissa ei niinkään ole ongelmaa, mutta täysin 2d-grafiikkaan tukeutuva peli on venytetty ja pehmennetty grafiikoiltaan pisteeseen, jolloin peli näyttää rumalta.

Vaikeinta on löytää pelikavereita. Jos ei satu kuulumaan siihen pieneen piiriin, joka tämmöisiä mättää, menee pelin hienous ohi tykkänään. Varsinkin nykytilanteessa, jossa peliä ei pelata hirveämmin edes verkossa. Epäreilua tietokonetta vastaan ei oikein jaksa pelata.

Demo: ei moninpeliä, vain lyhyt pyrähdys arcade-moodissa.

Täysversio: 2 pelaajan moninpeli samalla koneella ja verkossa.

Live-extrat: Online-pistetilastot, achievementit, pelaajakuvat.

Hinta ja hinta/laatusuhde: 400 pistettä, ei hintansa arvoinen.

 

Mad Tracks

D3 Publisher

Jos tämän pelaajat eivät ole pelanneet Micro Machineseja, niin maapallo on litteä ja kuu juustoa. Kyllä on niin tarkoin otettu mallia meininkiin. Harmi vain, ettei tämä ole mikään Micro Machines.

Mad Tracks oli itse asiassa valmis jo epäilyttävän kauan sitten. Niinkin kauan, että pelin julkaisun viivästyminen ihmetytti ja epäilytti jo melkoperäisesti. Tai miten sen ottaa – pelin ennakkoversiota kokeillessaan tiesi jo heti, että eihän tästä mitään tule.

Pikkuautokisailu pöydillä, puistossa, minigolfradoilla ja muissa ympäristöissä on sellaista sävytteetöntä peruspelaamista, joka ei suuremmin innosta. Peli on visuaalisesti mitäänsanomaton, jopa mielikuvitukseton ja valju. Äänet ovat pörinää ja pikkupauketta. Kaikki tämä on nähty aikaisemmin Micro Machines – peleissä ja paljon paremmin tehtynä. Myönnetään, että eihän niistä Xbox 360 -versiota ole mutta tällä kertaa se ei ole riittävä puolustus.

Demo: kolme kisaa, kaksinpeli jaetulla ruudulla.

Täysversio: moninpeli verkossa, online-pistetilastot, achievementit.

Live-extrat: teemapaketteja, lisäratoja (350 pistettä), pelaajakuvasettejä.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Ei maksa vaivaa, ellei hinta laske tai autopelit ole elämäsi suola.

Lue lisää: Micro Machines V4 (PC, PS2)

 

Marathon: Durandal

Freeverse / Bungie / Microsoft Game Studios

Tässä kyllä peli, jollaista en olisi osannut Xbox 360:lla näkeväni. Nykyään lähinnä Halo-sarjasta tunnettu Bungie on muinaisessa historiassaan tehnyt jos jonkinlaisia pelejä, joista Maceille (!) julkaistu Marathon-sarja on eräs tunnetuimmista.

Aika tiukka veto julkaista tämä Mac-kultin uskollisten legendapeli vihollisen konsolille. No, muistetaan nyt kuitenkin että kyllähän Marathon-sarjan tämä osa julkaistiin aikoinaan Windows 95:llekin.

En muista sitten millään pelasinko aikoinaan tämän toisen Marathonin Windows-versiota, mutta jos, niin tuskin olin mitenkään vaikuttunut. Enkä nytkään.

Nykypelaajan silmin tämä on jotakuinkin Doomin tapaista tuubaa, peliteknisesti hienompi ja monipuolisempi mutta pelinä karmea, jo kauan sitten ohitetun aikakauden luomus. Joillekin se voi herättää hetkellisiä lämpimiä tunteita, aivan kuten Doominkin Xbox 360 -versio ensimmäisen minuutin ajan, mutta sitten karu totuus iskee. Ei tällaista enää jaksa.

Demo: ei moninpeliä, ei tilanteen tallentamista, ei survival-pelitilaa, rajoitettu sisältö.

Täysversio: 2-8 pelaajan moninpeli Livessä, 2-4 pelaajan moninpeli samalla. konsolilla, online-pistetilastot, achievementit.

Live-extrat: teemoja ja pelaajakuvia.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Antiikkiräiskintää, ei innosta.

 

Street Fighter II’ Hyper Fighting

Capcom

Street Fightereilla on maailmalla edelleen vankka ystäväkuntansa. Täytyy kuitenkin tunnustaa, etten ole oikein perillä näiden mätkintäpelien vetovoimasta. Onhan niitä tullut pelattua, mutta ei läheskään monien harrastamalla fanaattisuudella.

Niinpä XBLA:aan julkaistun Street Fighterin kolikkopelikäännöstä on vaikea arvioida. Minun silmiini tämä on kuin mikä tahansa mätke. Sitä samaa mähinää ja lätinää. Tähän jollakulla on varmasti hirveästi sanottavaa, sillä pelissä on taatusti miljoona ja viisi asiaa jotka tekevät siitä merkkipaalun videopelien historiassa.

Olkoon vain. Ynnättäköön että tämä on karkeasti sanoen tyypillistä beat’em’up-meininkiä, jossa pelaaja voi valita 12 eri hahmosta ja astua areenoille tappelemaan. Ihan kivan näköistä ja graafista meininkiä. Kaksinpelikin löytyy. Ja moninpeli verkon yli, tosin ketään ei tunnu kiinnostavan.

Demo: ei verkkopeliä

Täysversio: moninpeli Xbox Livessä, online-pistetilastot, achievementit

Live-extrat: –

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Sopii retromätkintöjen ystäville.

Lue lisää: Street Fighter Alpha 3 MAX (PSP), Street Fighter II – 10 vuotta myöhemmin

 

Super Puzzle Fighter II Turbo HD Remix

Capcom

Eric Hartin

Super Puzzle Fighter II Turbo HD Remix tai tuttavallisemmin Puzzle Fighter HD on jälleen kerran käännös paljon vanhempaa perua olevasta Super Puzzle Fighter II:sta. Käännökseen on kuitenkin lisätty paljon erilaista materiaalia, joka saa vanhemmankin veteraanin innostumaan.

Ensinnäkin peli on tasapainotettu täysin uudelleen ja siihen on lisätty nettipeli. Grafiikat ja äänet ovat saaneet pientä kiillotusta. Grafiikoissa tosin häiritsee se, että ne eivät ole täysin päivitetyt HD-aikaan, vaan osa on vanhaa tavaraa venytettynä. Homma kuitenkin toimii kuin rasvattu salama eikä nettipelissäkään ole valittamisen aihetta.

Peli itsessään on Tetriksen sukulainen, johon on lisätty pieniä elementtejä Street Fightereista. Aluksi valitaan hahmo, joka taistelee ruudun keskellä toista hahmoa vastaan sen mukaan, miten omien palikoiden sijoittelu menee. Jos menee hyvin, vastustajan hahmo takkiinsa.

Sinänsä yllättävää, että tämän kuukauden suosikkipelini on palikkapeli, mutta näin se menee. Pistän ilomielin sivuun 800 pistettä, kun lopputulos on näinkin hiottua ja toimivaa. Ilmeisesti en ole ainoa, joka näin ajattelee, sillä netistä löytyy läjäpäin kavereita, joita vastaan peliä voi pelata.

Demo: ei moninpeliä, vain lyhyt pyrähdys arcade-moodissa.

Täysversio: kahden pelaajan moninpeli samalla koneella ja verkossa

Live-extrat: online-pistetilastot, achievementit, nettipeli, pelaajakuvat.

Hinta ja hinta/laatusuhde: 800 pistettä, rahansa arvoista viihdettä.

Lue lisää: Super Puzzle Fighter II (GBA), Capcomin Gamer Dayn satoa

 

Wing Commander Arena

EA

Voi herranjestas mitä kuraa ihmisparoille koitetaankaan syöttää. Wing Commander Arena on peli, jonka olemassaoloon en keksi heti kovin montaa syytä. Todennäköisimmin joku EA:n veikkonen on puuhastellut vapaa-ajallaan pientä nettipelattavaa räiskintää, johon sitten keksittiin lämätä Wing Commander -lätkä menekin kohentamiseksi. Mutta fail, iso fail. Ei toimi. Ja valtava miinus.

Tähän peliin voisi suhtautua armollisemmin, jos se olisi vaikka ”A Generic Space Shoot’em’up.” Mutta Wing Commander? Ei herranjestas. Ei tällä ole mitään, siis yhtikäs mitään tekemistä Wing Commanderien kanssa. No, muutama avaruusalus löytyy ja periaatteessa vähän avaruutta. Mutta siinä se.

Käytännössä WC Arena on yksioikoinen, typerä ja epäselvästi toteutettu perusräiskintä, jossa paukutellaan toisten pelaajien aluksia kierros kierrokselta. Ei tarinaa, ei perusteluja miksi. Kunhan vain paukutellaan. Meininki on tylsää ja samantekevää.

Demo: ei moninpeliä, vain kaksi pelitilaa, aikarajoitus.

Täysversio: 16 pelaajan moninpeli verkossa, neljä yksin- ja moninpelitilaa, online-pistetilastot, achievementit

Live-extrat: teemapaketteja.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Roskaa.

Lue lisää: Wing Commander Arena julkaistiin Xbox Livessä, Electronic Artsilta kaikkien aikojen retrokokoelma


Lisätietoja Xbox Live Arcadesta:

Microsoftin Live Arcade -sivut

Xbox Live Arcade Wikipediassa

Mielenkiintoisimmalta peliltä vaikuttaa...

Katso tilanne vastaamatta

Keskustelu

MPR,

Ehei. Kyllä ne ovat ilmaisia. Pelidemoja, trailereita sun muuta – kuten XBLA-pelien demot – voi ladata myös Liven Silver-jäsenyydellä, joka ei maksa pennin kiertämää.

JOK: Kappas, niin olikin. Ei ollut tuossa linkkijoukossa joten oletin ettei sellaista oltu tehty.

MRP: Niin ja mieti minkä verran lisähintaa niille peleille tulee nettiyhteyden maksuista ja sähkölaskuista!

köhköh, ei ne demot mitään ilmaisia ole XBLivessä ;) kuukausimaksujahan te makselette kokoajan. GO PLAYSTATION! :DD

Todettakoon tosiaan, että Symphony of the Night on eräs kaikkien aikojen parhaista peleistä. PlayStation-originaalista saa pulittaa joitain satoja euroja, jos nyt sattuu enää mistään löytymään. Noin kympin käännös, varsinkin kun se on laadultaan erinomainen, on siis suorastaan kulttuuriteko.

Saisitte Settlers of Cataninkin arvostella, on nimittäin aivan mahtava peli kyseessä.

Mikä idea näissä on, jotain muutaman lauseen pätkiä että vittu ku on paska tai joo mää tykkään tästä.

Carcassonnea on tullu hetki jos toinenkin Livessä hakattua. Aivan loistava versio ja helppo kuin mikä lähteä pelailemaan kun peliseuraa löytää aina kun vaan haluaa.

Testatkaapas muuten se uusi Pac Manin versio, hienoja uusia moodeja tullut peliin. Sekin addiktoi vanhaa pelipartaa suht hyvin :)

Hienoa että joku jaksaa näitäkin arvostella ja esitellä,
näitä kun tuntuu ilmestyvän kuin sieniä sateella…!

Muropaketin uusimmat