Xbox Live Arcade – pikkupelien paratiisi osa 2

13.04.2007 18:10 Jukka O. Kauppinen

Xbox 360 -konsolin Live Arcade -pikkupelit ovat vakuuttaneet monet pelaajat. eDome jatkaa Arcade-pelien syynäystä ja esittelee tällä kertaa yhteensä 10 mainiota Arcade-herkkua. Mitä Arcade-pelihallin suurennuslasilla tutkiminen paljasti tällä kertaa?

Arvostelussa tällä kertaa Boom Boom Rocket, Doom, Feeding Frenzy, Hexic HD, Jetpac Refuelled, Joust, Robotron: 2084, Smash TV, Teenage Mutant Ninja Turtles 1989 Arcade ja Worms.

Lue myös: Xbox Live Arcade – pikkupelien paratiisi

Boom Boom Rocket

Bizarre Creations

Miikka Lehtonen

Englantilainen Bizarre Creations yllättää taas. Firman edellinen Xbox Live Arcade -peli, Geometry Wars, on noussut jo koko paikan legendaarisimmaksi viritelmäksi ja monien suosikkipeliksi. EA:n julkaisema Boom Boom Rocket tuskin yltää aivan samaan, mutta hauska peli se on joka tapauksessa.

Boom Boom Rocket on hieman yllättäen yhdistelmä rytmi- ja ilotulituspeliä. Ruudun alalaidasta lentelee ilotuliteryppäitä, joita räjäytellään painelemalla ohjaimen nappeja oikea-aikaisesti. Mitä tarkemmin osuu oikealle viivalle, sitä enemmän pisteitä paukahduksesta irtoaa.

Ketjuttamalla onnistumisia nostetaan kerrointa ja sen täytyttyä voi aktivoida Guitar Hero -tyyppisen erikoistilan, jossa kerroin nousee kuusitoistakertaiseksi. Ainoana kauneusvirheenä muuten mainiossa toteutuksessa kontrollit takkuavat joskus. Harmin määrä on melkoinen, kun nappiin osunut ilotulite purjehtii räjähtämättä ohi, koska ohjaimen painallukseen ei reagoitu. Tätä ei tosin onneksi tapahdu usein.

Soundtrack koostuu rave-tyyliin remixatuista klassisen musiikin helmistä. Sovituksista vastaa Ian Livingstone, jonka mainostetaan harhaanjohtavasti tehneen musiikkia Batman Beginsiin. Näin on, mutta ei suinkaan elokuvaan, vaan peliin. Tästä huolimatta musiikki svengaa kympillä ja monia sävellyksistä kuuntelisi ilokseen pitempäänkin. Vaikeustaso skaalautuu jälleen Guitar Hero -tyyppisesti alun läpihuutojutusta (joka on tarkoituksellinen ratkaisu – helpoin vaikeustaso on suunnattu ihmisille, jotka eivät normaalisti pelaa, mutta haluavat rentoutua pelin parissa) kunnon haasteeseen.

Uusintapelaamiseen kannustetaan runsaiden achievementien ja uusien ilotulitteiden keräämisellä. Kun onnistuu ketjuttamaan tarpeeksi monta ilotulitetta nippuun, alalaidasta singahtaa erikoispanos, jonka aktivoimalla saa valikoimaansa kaktuksen, Bizarren kurpitsalogon, pelikorttien ja ties minkä muun näköisiä ilotulitteita.

Mikäli rytmipelit kiinnostavat, Boom Boom Rocket tarjoaa 800 pisteelle oikein hyvää vastinetta. Näyttävän ja iloisen pelin parissa viettää helposti turhankin paljon aikaa.

Demo: ei moninpeliä, vain kaksi biisiä lukituilla vaikeusasteilla

Täysversio: kaksinpeli samalla konsolilla

Live-extrat: achievementit, pistetilastot, mahdollisuus ladattavaan sisältöön

Doom

Nerve

Siis voi kyynel. Mitä tähän voi enää pieni ihminen paljoakaan sanoa. Se aito, alkuperäinen Doom. Peli jota yksi sukupolvi väänsi aikanaan aivan tarpeeksi, liikaakin. Peli jonka ympärille rakennettiin vaikka minkälaisia virityksiä, että sitä pystyttäisiin pelaamaan vaikkapa modeemiverkon yli nelistään. Siis aikana ennen internetin yleistymistä. Peli joka mullisti räiskintäpelit.

Doom onkin peli, joka ilmestyy aina vain uudestaan. Joka ikiselle laitteelle, jolla vain voidaan ajaa omaa koodia. Kännyköille, digitv-päätteille, mille vain. Ja jopa Xbox 360:lle.

XboxDoom on… Doom. Se tuttu peli, kaikessa äärettömässä karuudessaan. Mutta melkoinen masokisti saa olla, jos sitä jaksaa enää vääntää tosissaan. Olkoonkin yksi pelihistorian merkkipaaluista, mutta se on myös kulmikas, rajoittunut ja ruma. Sitä jaksaa kokeilla hetken, ihmetellä ja muistella. Mutta vaikea kuvitella, että muut kuin äärimmäiset räiskintäfanaatikot jaksaisivat pelata tätä pidempään tosissaan. Kyllä pelitekniikan kehittyminen on oikeastaan hienoa. Ajatella, useimmissa fps-peleissä voi nykyään katsoa jopa ylös- ja alaspäinkin.

Mutta onhan tämä myös kivaa aivojen resetointia. Arpiset Doom-veteraanit voivat kokeilla vieläkö he muistavat kartat ulkoa ja näyttää lapsenlapsilleen miten pappa aikoinaan pelasti maailman. Ja peli toimii hämmentävän hyvin netissä. Jää silti kuriositeetiksi.

Demo: 4 pelaajan moninpeli samalla konsolilla

Täysversio: 4 pelaajan moninpeli samalla konsolilla ja Livessä

Live-extrat: Pistetilastot, achievementit

Feeding Frenzy

Sprout Games

Hassussa puuhapelissä ollaankin vaihteeksi jotain aivan muuta. Näet kala. Pelaaminen on harvinaisen selkeää. Pelaaja näet haukkiloi kalallaan pienempiä kaloja ja varoo suurempia. Oma kala kasvaa aina välillä, kun pelaaja on napostellut riittävästi kalasia. Ja siinä se. Näin yksinkertaisen pelin ymmärtää perheen nuorempikin vekara, ja selkeästi se onkin tarkoitettu koko perheen ilotteluksi. Kiva paketti hauskan yksinkertaista pelattavaa.

Demo: ei moninpeliä

Täysversio: ei moninpeliä

Live-extrat: online-pistetilastot ja achievementit

Hexic HD

Carbonated Games

Hexicissä on runsaasti tuttujen puzzlepelien aineksia, ja se pitääkin pelaajansa hyvin otteessaan miellyttävien peruspeliominaisuuksiensa ansiosta. Pelaaminen on hyvin yksinkertaista ja homman juju tulee hetkessä selväksi.

Ruudun täyttää erivärisistä kuusikulmioista koostuva kenttä. Pelaajan urakka on pyöritellä kuusikulmioita ympäriinsä niin, että vähintään kolme samanväristä kolmiota muodostaa rykelmän. Tuolloin nämä katoavat tetrismäisestä, ylempään olevat kuutiot putoavat alaspäin ja kenttä vajuu hiljakseen tyhjemmäksi. Tavoite on tyhjentää ruutu mahdollisimman puhtaaksi.

Pelaaminen maittaa ja pitää mukavasti otteessaan. Peli ei elvistele toteutuksellaan, mutta on erinomaista peruspelattavaa.

Demo: ei moninpeliä

Täysversio: ei moninpeliä

Live-extrat: pistetilastot ja achievementit

Jetpac Refuelled

Rare

Voin harvinaisen rehellisesti että tässäpä peli joka sai meikäläisen yhtaikaa sekä maanisen pelikrampin että nostalgisen muistelon pariin. Jetpac oli joskus 1980-luvun alussa yksi niistä maanisen hienoista peleistä, joita pelasin sormet ruvella kaverin Spectrumilla (terveisiä vaan Byterapersin Birralle, Spectrumisi on yhä hyvässä tallessa kaapissani). Jetpacia voinee syyttää yhdeksi syylliseksi meikäläisen pelialalle päätymisessä.

Muistot ovat toki kauniita ja retropelien todellisuus on useimmiten karu – peli jota muisteli todella hyväksi ja kauniiksi on nykysilmin katsottuna yleensä kerrassaan kamala. Totta tälläkin kertaa. Uuspainoksen mukana tuleva alkuperäinen Spectrum-versio on yksinkertaisuudessaan järkyttävää katsottavaa. Silti sitäkin pelaa mielellään jonkin aikaa. Friikeimmät oikein tosissaankin, kenties kiitos Livessä näkyvien pisteiden.

Jetpacin uusversio Jetpac Refuelled sen sijaan jopa ylittää alkuperäisen pelin letkeän toiminnan ja vauhdin, kiitos modernin toteutuksen. Peli näyttää, kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Yksinkertainen pelattavuus ja kontrollit yhdistyvät kenttä kentältä kiihkeämmäksi käyvään toimintaan, aarteiden haalimiseen ja niukkoihin tilanteisiin. Se on ehkä niin lähellä täydellistä pikku toimintapeliä kuin mikään ylipäätään voi olla.

Pakko sanoa, että Jetpacin alkuperäinen designi toimii sellaisenaan kybällä yhä tänäänkin, kun siihen lyötiin päälle nykykuorrutus. Yksinäisen astronautin loikkiminen kaukaisten planeetoiden pinnalla rakettiaan kooten ja aarteita keräten on hämmentävän hauskaa ja mukaansatempaavaa. Lisäaseiden ja höysteiden kerääminen on mitoitettu hyvin, ja tietystä peruskaavastaan huolimatta kenttien vaihtelevuus pitää pelaajan otteessaan. Välillä kentät vaikeutuvat aivan maaniselle tasolle, sitten pelaaja saakin äkkiä lepuutella laakereitaan ja latautua seuraavaa rähinää varten.

Ja se moninpeli. Herttinen. Voi kiesus mitä meininkiä. Kahdesta neljään Jetmania loikkii rakettireppuineen samalla ruudulla kahmien kilpaa raketinosia ja polttoainesäiliöitä. Mikä graafinen ilotulitus. Ja entäs sitten kun pelaajat keksivät millaisia likaisia temppuja muille voi aiheuttaa. Todella maanista menoa.

Jetpac Refuelled on todella hyvä esimerkki siitä miten vanhat pelit pitäisi käsitellä, ennen niiden uudelleenjulkaisua. Ei mitään emulaattorien päällä ajettavia autenttisen näköisiä kolikkopelejä, vaan kunnolla työstettyjä, modernisoituja pelejä, jotka vievät pelaajan mennessään. Jetpac on jo nyt yksi taatusti kiihkeimmin pelaamistani Arcade-peleistä, ja sille on kertynyt enemmän pelitunteja kuin monelle täysihintaisista 360-peleistäni. Ei hullumpaa 400 pisteen pikkupelille.

Erikoiskiitokset myös hyville nettipistetilastoille ja pelin mukana tulevalle historiapätkälle, jotka antavat nuorillekin pelaajille vinkkiä pelin ja tekijöiden historiasta. Rare on julkaissut peliin erillisen oppaan, joka kertoo lisää peli olemuksesta, vinkkaa taktiikoista, alkuperäisen ja uusversion eroista ja niin edelleen: http://www.rareware.com/jetpacguide/.

Demo: pelattavissa vain kaksi kenttää, ei Live-moninpeliä

Täysversio: 4 pelaajan moninpeli samalla konsolilla ja Livessä

Live-extrat: pistetilastot ja achievementit., Jetpac-teemat, pelaajakuvat

Joust

Digital Eclipse

Joust on hassu tapaus. Sitä ei odottaisi kohtaavansa 24 vuotta ensijulkaisunsa jälkeen upouudella superkonsolilla. Mutta tässä se vain jötköttää. Joust on alkujaan kolikkopeli, jossa pelaaja loikki ruuduilla ritarin tavoin, yrittäen pudottaa toiset pelaajat ratsujensa selästä peitsellä tökkimällä. Ratsut tosin vain olivat lentäviä strutseja. Sama hupsu meininki jatkuu myös 360:n Joustissa.

Lystikäs peli, ei siinä mitään. Mutta kyllä se tuntuu jotenkin karulta ja oudolta, turhan yksioikoiselta. Pelaaja vain vääntää sauvasta ritarinsa suuntaa ja naputtaa yhdellä napille strutsilleen lentoläpytystä, jonka avulla ritari ratsuineen pystyy lentämään lyhyitä loikkia. Ja sitten vain päin muita ritareita, peitsi ojossa.

Joust on kelvollista historiallista viihdettä ja sinänsä ihan nätistikin toteutetussa muodossa. Mutta ei tästä välttämättä viitsisi maksaa.

Demo: ei moninpeliä

Täysversio: 2 pelaajan moninpeli samalla konsolilla, 2-4 pelaajaa Livessä

Live-extrat: pistetilastot ja achievementit

Robotron: 2084

Digital Eclipse

Robotron: 2084 on eräs vanhimmista pelinimikkeistä, joita vain suinkin voi maailmasta tänään löytää. Se oli alkujaan Williamsin 1982 julkaisema kolikkopeli, joka oli aikalaisekseen hyvin uniikki. Se oli näet ensimmäinen, jota ohjattiin kahdella joystickillä yhtaikaa. Uudenlainen ohjausjärjestelmä ja kiivas pelattavuus nostivatkin niin pelin kuin sen tekijän, Eugene Jarvisin, pelihistoriaan.

Tänään Robotronia on kuitenkin vaikea suositella. Mutant Storm ja Geometry Wars tarjoavat pohjimmiltaan samankaltaisen kahden tikun pelielämyksen, mutta huikeasti kehittyneemmin. Robotron sen sijaan on se sama peli, joka hämmensi pelaajia 1982 ja tavallaan hämmentää edelleenkin, tosin eri tavalla.

Toki kaksinpeli Xboxilla ja Liven kautta ovat kivoja, mutta kyllä tämä on jo melkoisen köyhää ja vaatimatonta meininkiä nykystandardien mukaan. Tätä kokeilee mielellään retrohengessä, mutta vaikea kuvitella että kukaan tätä oikeasti enää ostaisi.

Demo: rajoituksia ei tarkistettu

Täysversio: kaksinpeli samalla konsolilla ja Livessä

Live-extrat: online-pistetilastot ja achievementit

Smash TV

Digital Eclipse

Toinen Williamsin suosittu kolikkopelikonversio on Smash TV, alkuperäisen singotessa vuodesta 1990. Smash tuntuukin kaikin tavoin modernimmalta ja mielenkiintoisemmalta kuin vaikkapa Eugene Jarvisin toinen klassikkokäännös Robotron. Pelaaminen on molemmissa samankaltaista: pelaajalla on kaksi sauvaa, joista toisella ohjataan hahmoa, toisella tämän käsissä olevia tuliaseita.

Eroavaisuudet alkavat heti tarinasta. Nyt ollaankin tv-shown keskellä. Tavoite on selvitä vihollisjoukkioiden keskellä mahdollisimman pitkään, kerätä erilaisia palkintoja ja edetä kentästä toiseen. Meininki on reipasta perusräiskintää, jossa on seassa roima annos huumoria ja omanlaistaan henkeä. Tämä ei ole tusinatavaraa, vaan ajatuksella mietittyä ja suunniteltua etenemistä.

Demo: kaksinpeli samalla konsolilla

Täysversio: kaksinpeli samalla konsolilla ja Livessä, coop- ja versus-pelitilat

Live-extrat: online-pistetilastot ja achievementit

Teenage Mutant Ninja Turtles 1989 Arcade

Digital Eclipse

Vuonna 1989 julkaistu kolikkopeli oli varmastikin kova juttu alkuperäisen Teinimutanttininjakilpikonna-huuman aikana. Mutta yh. Meikäläinen on onnekseen, vai olisiko epäonnekseen, lukenut alkuperäiset turtlesarjikset ja tietää ehkä keskivertofania paremmin sarjan taustat. Harmi kyllä niitä ei koskaan suomennettu. Tai käytetty pelien raaka-aineena. Originaalikonnat olivat kunnon kovia jätkiä, kunnon kovanaamoja ja karskeja tyyppejä, eivätkä mitään massamarkkinoille pehmennettyjä pehmoleluja.

Entä peli? Ehkä tämä on jonkun mielestä nostalgista. Mutta kyllä jokin Gauntlet ja Paperboy ovat niiiiin paljon kovempia ja määrättömästi nostalgisempia pelejä kuin jonkin muotivirtauksen vauhdissa tehty tappelupeli. Mortal Kombatkin on keksitty.

Täysversiossa on seitsemän tasoa ja 2-4 pelaajan moninpeli. Tietysti myös tutut neljä mutskukonnaa. Ja monia hirmuvihollisia. Mutta mitään pelillisiä tai historiallisia ansioita tällä ei ole tarjottavanaan. Se on vain keskiverto kolikkopeliemulaattorin päällä pyörivä beat’em’up, jossa saa ruudulle neljä hahmoa mättämään epäonnisia vihollisia. Ei jaksa kiinnostaa.

Demo: ei moninpeliä

Täysversio: 4 pelaajan moninpeli Livessä

Live-extrat: pistetilastot, achievementit

Worms

Team 17

Yhtä peliä odoteltiin Liveen ylitse kaiken. Ja saavuttuaan Worms vei pisteet kotiin niin maan perusteellisesti. Vuonna 1995 päivänvalon nähneet Worms-pelit ovat nauttineet laajasta suosiosta, vaikka viimeisimmät 3d-matoilut eivät aivan entiselle tasolle yltäneekään. Siksi Live Arcadesta saatava Worms onkin niin riemastuttava – siinä on heitetty turhat kikkailut hiiteen ja palattu pelattavuuden kultaisimpaan ytimeen.

Arcade-Worms on kuin se vanha tuttu Amigan ensimmäinen Worms-peli tai tarkemmin yksilöitynä Worms: Open Warfare. Pelaaja tiirailee pelimaailmaa sivusta käsin kontrolloiden omaa neljän madon tiimiään. Pienet vaaleanpunaiset söpötykset lieroilevat pelikentällä massiivisten asevarantojen kera ja hyötykäyttävät pyssyjään toisten joukkueiden matosten eliminointiin. Tiukkaa menoa siis.

Wormsien vetovoima on painottunut aina erityisesti niiden moninpelipotentiaaliin ja huumoriin. Ajatus raskaasti aseistautuneista söpömatosista on niin omituinen, niin hauska, että voi herttinen. Ja matotiimien keskinen sota, voi ihmettä. Nämä toimivat edelleen ja 360:llä jopa harvinaisen hyvin, kiitos erittäin hyvännäköisen grafiikan, kivat äänet ja verkkopelin. Moninpelaaminen Xbox Livessä toimii kerrassaan mainiosti ja pelaajiakin löytyy riittävästi. Worms on myös taatusti yksi Arcaden ostetuimpia pelejä, jonka mania leviää erittäin tehokkaasti kaveriporukoissa. Matosota tuttujen kanssa onkin parasta viihdettä sitten 2006 Euroviisujen. Harva peli aiheuttaa niin paljon huutoa ja mekkalaa. Mutta pelaa tätä huvikseen konsolin tekoälyvastustajienkin kanssa.

Tuttuun tyyliin Wormsin ilmainen Trial-versio ei sisällä verkkopeliä, mutta muutoin se on erittäin pelaajaystävällinen setti. Sisältöä ei ole karsittu ja ilmaisversiolla voi pelata kaksin samalla konsolilla.

Jatkossa sitten odotellaan lisää kenttiä, ääniä ja asesettejä, joskin nähtäväksi jää tarjotaanko pelaajille uutta ilmaissisältöä vai ovatko kaikki höysteet maksullisia.

Lainataanpa vielä toimituksen blogiin kirjoitettua höpinää matojen äänistä:

”Onpa muuten hauska odotella josko myös Live-Wormsissa on suomiäänet. Nehän ovat näet allekirjoittaneen ja Byterapers-veli Sami ”T.o.B” Räihän joskus 90-luvun alkupuolella tekemät :) Elkee ihmetelkö jos madot viäntävät savvoo… Suomiäänet syntyivät aikoinaan kun Team 17:sta äänimestari, demoskeneveteraani Bjorn ”Dr. Awesome” Lynne pyysi niitä aikoinaan allekirjoittaneelta. Ja tottakai skeneveljen tiedusteluun vastattiin positiivisesti. Tosin äänet täytyi tehdä itse asiassa kaksi kertaa, sillä Lynne hukkasi ensimmäisen äänisetin. Toisella otoksella syntyneet äänet taisivat olla aivan hyvät, sillä niitä on sittemmin kierrätetty vuosikymmenen ajan versiosta toiseen. N-Gage-Wormsin suomiäänet naurattivat aikoinaan aivan erityisesti, kun jollain työmatkalla juttelin NG-version tekijän kanssa, tsekkasin onko pelissä suomiäänet ja kerroin että ”minähän tuossa piipitän”. ”

No, ei ollut suomiääniä ainakaan julkaisuversiossa mutta toivotaan että ne tulevat vielä.

Demo: moninpeli samalla konsolilla

Täysversio: 4 pelaaman moninpeli samalla konsolilla ja Livessä

Live-extrat: pistetilastot, achievementit. Luvattu ladattavaa lisäsisältöä

Yhteenveto

Xbox Live Arcade yleisarvio: paljon hyviä pikkupelejä kohtuuhintaan. Valinnanvaraa ja vaihtelua on mukavasti, ja erityisesti erilaiset seurapelit ovat osoittautuneet suosituiksi myös pitkällä tähtäimellä .

Live Arcaden tapa modernisoida retropelejä on erinomainen. Parhaimmillaan näissä ei vain napata tuttua pelivanhusta ja tarjota sitä emulaattorimuodossa, vaan peleihin tehdään myös kunnon verkko-ominaisuudet ja moninpeli internet-yhteydenkin yli. Myös uusiksi tehty grafiikka nostaa parhaimpien pelivanhusten siedettävyyttä.

Pelitarjonnassa on kuitenkin pulmansakin. Retropelejä on liikaakin. Onhan toki kivaa saada modernisoituja versioita pelivanhuksista, mutta hei, jotain rajaa tähän vanhojen kolikkopelien tarjoamiseen. Retroarvostaan huolimatta monet vanhat kolikkopelit liian usein verrattain rumia eivätkä välttämättä edes sovi kovin hyvin konsolialustalle.

Arcadeen tarvitaankin enemmän nykyaikaisia, olemassaolevien pelitalojen ja indie-studioiden täysin uusia luomuksia tai vaikkapa Amigan/C-64:n klassikoiden modernisointeja, eikä sarjatuotantona syydettäviä kolikkopelikäännöksiä. Jetpac Refuelled on upea esimerkki onnistuneesta modernisoinnista, mutta tarvitsemme lisää ennen kaikkea Wormsin, Castlevanian, Unon, Geometry Warsin tai vaikkapa Boom Boom Rocketin kaltaisia laatupelejä. Ja aivan erityisesti mageita juuri Arcadea varten tehtyjä ekslusiivipelejä.

Live Arcade on ollut Xbox 360:n julkaisusta lähtien erinomainen ja hauska lisä laitteen olemukseen. Moni Arcadesta löytynyt namipeli on kerännyt enemmän pelitunteja kuin 60 euron megapelit. Silti laatu ja pelivalinnat ovat välistä heitelleet. Tilanne näyttää nyt kuitenkin harvinaisen hyvältä, sillä Arcadessa on julkaistu viimeisen muutaman kuukauden aikana erittäin laadukkaita pelejä ja tulevien pelien listalla on useita originaaleja, lupaavia tuotteita. Ainakin allekirjoittanut odottaa suorastaan innostuksen vallassa Jeff Minterin Space Giraffea. Voisikin sanoa, että Arcade on hyvää vauhtia nousemassa jopa yhdeksi parhaita syitä Xbox 360:n ostamiseen, etenkin kun jokaisesta pelistä voi ladata ilmaisen demoversion.

Mainittakoon myös että monet pelistudiot katsovat niin Xbox Live Arcaden kuin PlayStation Storen tarjoamia digitaalisen levityksen mahdollisuuksia erittäin kiinnostuneina. Pelien digitaaliset levityskanavat, sisäänrakennettu verkkokauppa ja mahdollisuus tehdä innovatiivisia, pieniä ja nopeita peliprojekteja on mahtavaa vaihtelua vuosikausia kestäville projekteille.

Uusimmat

Odotettu Manor Lords julkaistiin early access -pelinä – samalla paljastui hinta

Huhu: Resident Evil 9 myöhästyy

Arvostelu Rauniot on tunnelmallinen seikkailupeli maailmanlopun Suomessa

Fallout 4:n odotettu next gen -päivitys on ollut katastrofi