Wii U – testissä Nintendon uutuuskonsoli

Wii U:n julkistuksesta on aikaa noin kaksi vuotta. Tuolloin emme tienneet, mikä tämä laite tulisi olemaan. Tiedotus oli sekavaa: onko Wii U se vain Wiin lisäosa vaiko se ihan oma juttunsa? Noh, viimeistään tämän vuoden E3 selvensi sen meillekin, joilla puurot ja vellit menivät sekaisin. Ja nyt Wii U on täällä.

Ensin on syytä kertoa ne jo pitkään tiedetyt asiat eli mitä laite ei ole: Nintendo Wii U ei ole suuri teknologinen harppaus eteenpäin nykyisestä sukupolvesta. Kuten alkuperäinen Wii, se on lähinnä sivuharppaus: siinä missä Wii otti lähestymistavakseen toisenlaisen ohjaustavan, Wii U tuo DS:n tuplanäytöt kotikonsolille.

Suurin juttu Wii U:ssa on siis sen GamePad. Kirkkaalla ruudulla 854×480-resoluutiolla toimiva ohjain on selkeästi isompi kuin alkuperäisen Xboxin legendaarinen jättiohjain. Puolikiloinen möhkäle päätyi usein pelatessa pöydälle tai syliin, sillä sen kannattelu pitkissä pelisessioissa tuntui jo käsivarsissa.

Akkukesto masentaa

Resistiivisen näyttönsä takia GamePad ei pysty havaitsemaan useaa sormea näytöllä. Suurin osa GamePadin toiminnoista onkin suunniteltu mukana tulevalla styluksella käytettäväksi. Kukaan ei onneksi oleta, että pelaaja käyttäisi sekä kosketusnäyttöä että sen mukana tulevia perinteisempiä kontrolleja yhtaikaa.

GamePadin perinteisemmät kontrollit toimivat päällisin puolin hyvin. Mikäli on käyttänyt 3DS:ää– varsinkin sen XL-serkkua – tietää tuntuman. Näiden lisäksi mukana tulevien analogisten tattien tuntuma on hieman PlayStation 3:n ja Xbox 360:n sauvojen väliltä. Uutena juttuna Nintendon konsoleille tatteja voi myös painaa, mikä helpottanee pelien kääntämistä uudelle alustalle. Näiden perusominaisuuksien lisäksi ohjaimessa on mikrofoni, liiketunnistinsensorit, kamera sekä TV-nappula, jolla GamePadia pääsee käyttämään TV:n kaukosäätimenä.

Positiivisimpana asiana moni Wii U:n peleistä toimii suoraan GamePadilla, ihan ilman televisioruutua. Näistä parhaimpana esimerkkinä toimii New Super Mario Bros U, missä koko peli toimii GamePadin ruudulla. Joiltain osin pikkuruudulta Mario näyttää jopa paremmalta kuin isolla ruudulla, sillä HD-grafiikassa olevat pienenpienet kauneusvirheet eivät hyppää silmille.

Valitettavasti uudella ohjaimella on verrattain huono akkukesto. Wii U:n GamePad kun kestää pelaamista vain sen neljä ja puoli tuntia ennen kuin sen täytyy palata laturiinsa. Onneksi lataamisen aikana voi myös pelata. Se vain tarkoittaa, että mukavaa langatonta makuuhuone- ja vessapelaamisia tapahtuu oletettua harvemmin.

Mikäli tahtoo käyttää perinteisempiä ohjaimia, saa Wii U:lle paljolti 360:n ohjainta muistuttavan pro-ohjaimenkin. Konsoli tukee myös sellaisenaan Wiin kaukosäädinohjainta, Wiimotea. Yhtäkään perinteisempää ohjainta ei laitteen mukana tule, joten niiden eteen joutuu laittamaan ekstraa likoon.

Vielä paljon hiottavaa

Wii U:n tämän hetkinen käyttöjärjestelmä vaatii vielä jonkun verran hiomista. Konsolin käyttöönoton jälkeen Wii U imeskelee verkosta jättimäisen paikkauksen, mikä parantaa laitteen vakautta ja laajentaa ominaisuuksia. Se kannattaa hakea, sillä suoraan paketista laite ei tue esimerkiksi mahdollisuutta ulkoisen kiintolevyn käytölle. Silti se on suhteellisen hidas: eri osioilta toisille siirtyminen saattaa kestää jopa minuutin kerrallaan. Näin siis oman käyttöjärjestelmän sisällä, eikä puhuta vielä pelien tai muiden asioiden käynnistelystä.

Wii-pelien pyörittäminen toimii erillisen emulaatiotilan kautta. Siinä laite toimii kuin normaali Wii, joskaan laite ei tue enää GameCuben pelejä. Lisäksi Wii U:n omat ohjaimet eivät enää toimi, joten kaukosäädinohjaimia on parasta löytyä taloudesta.

Hämmentävin mukana tulevasta ohjelmistoista on Youtube-ohjelma, jolla videot toistuvat sekä huonommin että hitaammin kuin Wii U:n oman nettiselaimen kautta katsottuna. En esimerkiksi löytänyt keinoa saada Youtube-ohjelmaa toistumaan teräväpiirtona. Sen sijaan nettiselain on yllättävän toimiva ja GamePadin kosketusnäyttö toimii passelisti näppäimistönä.

Hämmentävää toteutusta

Kaverilistatoteutus kaipaisi myös hieman parannusta. On kiva, että nykyään ei enää tarvitse naputella kaverikoodia joka ikiselle erilliselle pelille, mutta nykyinen toteutus on vähintäänkin sekava. Miiverse, Nintendon konsoliin paketoima moderoitu keskustelupalsta, on yksi tapa lisätä kavereita. Sitä kautta Wii U myös ilmoittaa, mikäli joku muu tahtoo lisätä sinut kaverikseen. Suoraan Wii U:n omasta kaverilistasta tämä ei luonnistu, sillä tällöin molempien pitää toisistaan riippumatta lisätä toisensa kaveriksi. Kaverikutsuja ei näet ilmoiteta toisille millään tavalla. Jonkinlaista yhtenäisyyttä olisi kiva olla.

Ja mitä Miiverseen itsessään tulee, se on pitkälti kuin Twitter, mihin voi itse piirrellä kuvia halutessaan. Tällä hetkellä se on myös suhteellisen satunnaisesti moderoitu. Joskus törkeyksiä pääsee läpi, joskus varoitus tulee asioista, jotka eivät olekaan tarkoitettu törkeiksi. Nintendon omiin peleihin Miiverse on toteutettu hieman mielenkiintoisemmin, mutta nykyisessä muodossaan se ei kuitenkaan tuo kummoista lisäystä kilpailevien konsolien kaverijärjestelmän tarjontaan.

Täytyy samalla ihmetellä tilien toteutusta. Niitä ei voi siirrellä konsolilta toiselle, eikä edes asiakaspalvelu voi auttaa tässä. Jos ostaa jotain Wii U:lle, se on nykyjärjestelmässä lukittu juuri kyseiseen konsoliin. Jos laite hajoaa, niin sanokaa heihei ostetuille latauspeleille ja lisäsisällöille. Niinpä tällä erää suosittelinkin odottamaan vähän, vaikka Nintendon nettikaupasta bongaisikin jotain todella mielenkiintoista. Tosin pelit ovat myös tällä haavaa erinomaisen kalliita, joten odottaminen on siinäkin mielessä viisasta. Jospa pelejä tarjoiltaisiin vaikkapa alennushintaankin.

Nintendo tuli nettiin

Nettikaupasta puheen ollen: se on ottanut aika paljonkin mallia pikkuveljensä 3DS:n vastaavasta. Valitettavasti se on täten myös hieman sekava heti alkuun: esimerkiksi tavaraa imuroidessa kaupasta ei näe suoraan, missä vaiheessa sisällön imuroiminen on. Sen sijaan kaupasta täytyy vaihtaa omaan ohjelmaansa, mistä moisen tiedon näkee. Kaikki uusin hotti löytyy etusivulta ja mikäli haluaa etsiä jotain, pääsee sinne nopeasti. Kategoriat ovat tosin hämmentävästi pienellä etusivun pohjalla. Ihmetystä aiheuttaa myös se, että tv-ruudulle piirtyy täysin sama kuva kuin GamePadille. Luulisi, että tiedon jäsentelyssä olisi toinen ruutu hieman auttanut. Näilläkin puutteilla kaupan sisällön selaaminen on hieman miellyttävämpää kuin Xboxin ja PS3:n ohjaimella kaupan selaaminen.

Kaupasta tavaran imuroiminen oli ainakin kokeiluhetkinä verrattain hidasta. Puoltatoista gigaa hipova FIFA 13:n demo kesti parikin tuntia, vaikka PC:llä samalla langattomalla yhteydellä moinen kesti vain murto-osan siitä. En tiedä, johtuuko moinen huonosta yhteydestä langattomaan tukiasemaan, huonosta tähtien asennosta vai Wii U:n julkaisuajan sekoiluista. No, onneksi yksinpelejä voi sillä välin pelata mainiosti.

Wii U:n nykyinen toteutus on selkeästi hieman kesken. Nintendo varmasti paikkailee nykyistä järjestelmäänsä ja lisää ominaisuuksia. Tärkein lienee kuitenkin kysymys: onko sille viihdyttävää pelattavaa, mitä muualta ei saa? Siihen voin vastata kyllä– ja se on pitkälti tärkein asia, mitä pelikonsoli voi tehdä. Mikäli haluaa uuden sukupolven raudaltaan uuden sukupolven graafisia elämyksiä, sori, Nintendo ei tarjoa niitä tälläkään kertaa. Silti, tällä pelinavauksella voimme  vain odottaa, millä kilpailijat astelevat estradille.

Teksti: Eric Hartin

Wii U:n tekniset tiedot:

• Muisti: 2 Gt keskusmuistia,  8/32 Gt Flash-muisti tallennustilaa.
• Pääprosessori: 3-ytiminen IBM PowerPC Espresso
• Grafiikkapiiri: AMD Radeon HD -johdannainen
• Liitettävyys: SD Card, HDMI, 4 x USB 2.0, AV Multi-out, Wi-Fi 802.11 b/g/n
• Mitat: 46 x 172 x 268,5 mm, 1,5 kg
• Hinta:  ~350 €

Wii U GamePadin tekniset tiedot:

• Ohjaus: resistiivinen LCD-näyttö, d-pad, 8 digitaalista nappia, 2 analogitattia, gyroskooppi ja kiihdytysanturi
• Resoluutio: 854×480
• Mitat: 135 x 259 x 22 mm, 0,5 kg
• Muuta: VGA-kamera, NFC-lukija

Lue myös

Logitech F710 – hyväkorvike 360-ohjaimelle

Roccatin uusi hiiri – ei Savua ilman tulta

Steelseries MMO Gaming Mouse Legendary Edition: laatuhiiri, nimihirviö

SteelSeries QcK – ajoiko aika klassikkohiirimaton ohi?

Tritton Detonator -pelikuulokkeet: johdossa löytyy