Dead Nation -ensikosketus – suomalaiset zombit ovat ihanan ällöjä
Helsinkiläinen Housemarque on ollut suomalaisen peliteollisuuden lipunkantaja jo 90-luvun alkupuolelta saakka. Studion teokset ovat olleet oivia esimerkkejä kotimaisten pelintekijöiden taidoista ja viime vuosina olemmekin saaneet nauttia erityisesti Super Stardust -pelien räiskeestä.
Housemarque jatkaa uusimmassa teoksessaan räiskintäpelien maailmassa mutta aivan uudella fiiliksellä. Kukapa meistä ei olisi aivan pöhkönä zombeihin, noihin puutarhojen pikku vipeltäjiin. Ja Dead Nationissa niitä piisaa. eDome vieraili ottamassa tuntumaa Housemarquen zombien maailmaan – ja voi sitä haltioituneen hymyilyn määrää.
Housemarquen toimitusjohtaja Ilari Kuittinen kertoo pelin ensimmäisen vilautuksen jälkeen, että vaikka peli sinänsä näyttää suhteellisen perinteiseltä isometriseltä räiskeeltä, niin ihan peruspelistä ei kuitenkaan ole kyse. Peli ottaa paljon irti PlayStation 3:n tehoista ja ”olemme yrittäneet virittää Pleikan suorituskyvyn tähän.”
Jutustelu sivusi myös Super Stardust HD:n uutta kolmiulotteista versiota ja Dead Nationin tehovaatimuksia, mihin Ilari kommentoi seuraavasti:
”Tässä on niin paljon kamaa, että Dead Nationia ei saa pyörimään kolmiulotteisena kuin vasta PS4:llä.”
Zombit haaveena jo kauan
Zombiet ovat olleet Housemarquen haaveissa jo kauan. Dead Nationin esihistoria yltää jopa kahdeksan vuoden päähän, kun tiimi mietti zombiräiskettä PlayStation 2:lle. Käytännössä peliä alettiin kuitenkin valmistelemaan vasta pari vuotta sitten, Super Stardustin jälkeen.
”Aloimme tekemään peliä silloin syksyllä pienellä porukalla. Peliä on kehitetty palautteen perusteella, se on kasvaa pullahtanut ja muodostunut lopulta aika isoksi peliksi. Sisältöä ja kaikenlaista muuta on kertynyt koko ajan lisää. Mielestäni siitä onkin tullut paljon parempi peli kuin alkujaan.”
Päällisin puolin Dead Nation on kuitenkin verrattain tavallisen oloinen, jos sitä katselee kuvista tai ehkäpä videolta. Isometrinen räiskintäpeli. Nähty! Wanha! Mitä omaa siinä sitten on, mikä on pelin juju?
”Kokonaisuus. Pelin kokonaisuus, osiot jotka tukevat toisiaan”, Ilari tiivistää.
”Super Stardustissa räiskintäpeli laitettiin pallon pinnalle ja ruudulle tuupattiin ennen näkemätön määrä tavaraa ja audiovisuaalisia palautteita. Jos peli olisi tehty ilman tällaista ulkoasua, niin se olisi ollut hyvä peli, mutta nyt muut elementit erottivat sen muista. Tässä on vähän sama asia. Olemme löytäneet hyvät pelattavuuden elementit, mutta audiovisuaalinen kokonaisuus ja muu paketti toimii tosi hyvin.”
”Peli on myös tunnelmallinen ja siinä on koko ajan paljon tekemistä Jokainen asia on merkityksellinen. Pelaajalla on koko ajan motiivi tehdä asioita paremmin ja paremmin, jos haluaa pelata hyvin, kerätä pisteitä ja ehkä näkyä rankingeissa.”
”Muhin zombiepeleihin verratessa tämä on myös aika lailla erilainen. Rytmitys on erilainen ja peli on levelipohjainen. Nämä saavat sen tuntumaan omanlaiseltaan.”
Isoja puheita, mutta…
Kyllähän pelintekijät teoksiaan aina kehuvat. On se nähty. Tosin, ainakin devaajat ovat siinä rehellisempiä kuin markkinointidroidit, jotka eivät välttämättä edes tiedä mistä he puhuvat. Tartutaanpa silti siihen padiin ihan itse ja kokeillaan.
Minuutin pelaamisen jälkeen alkaa hymyilyttää. Viidessä minuutissa olo on riemukas. Parinkymmenen minuutin kohdalla paikalle sattunut ohikulkija kuulee esitelmän muusiksi ammuttujen zombien lätisevien, mädäntyneen lihan ja sisälmysten täyttämien lammikoiden ihanasta ällöttävyydestä. ”Yääääääääk, katso nyt miten tämä valaistusefekti saa öklökasat oikein hehkumaan. Saako tätä zoomattua? Kuka nämä sisälmyssyltyt on pikselöinyt? Yök! Kaunista!”
Dead Nation ON klassista isometristä räiskintää. Voiko sitä sen rehellisemmin sanoa. Samalla se on peli, joka tarjoaa klassista räiskettään erittäin pelattavalla ja viehättävällä tavalla.
Esimerkiksi Alien Breed Evolution (PC, Xbox 360) on kuvakulmaltaan ja toiminnaltaan hyvin lähellä Dead Nationia. Näiden kahden pelin välillä on kuitenkin huikea ero pelattavuudessa. Siinä missä Alien Breedin rytmitys ja toiminta ei oikein onnistu tempaamaan mukaansa, Dead Nationista oli oikeasti vaikea päästä irti.
Miettikääs nyt itsekin. Räiskintä, jossa samaa kentänpätkää hinkkaa viisi, kuusikin kertaa peräkkäin aina vain epäonnistuen ja kuollen, eikä yhtään vituta. Checkpointilta oli yleensä ihan lyhyt loikka kuoleman tuottaneeseen paikkaan, ja erilaisten taktiikoiden ideoiminen ja soveltaminen zombilaumoja vastaan oli joka kerta viihdyttävää.
Pelattavuus on suoraan sanoen oivallinen. Selviytyjän ohjaaminen zombilaumojen täyttämillä kentillä onnistuu näpsäkästi padin sauvoilla, joista toisella ohjataan hahmoa, toisella käännellään pyssyä. Käytössä on kerrallaan yksi pääase, kakkosaseena on puolestaan jotain vähän räjähtävämpää. Vaikkapa käsikranaatti, soihtu tai miinoja. Torrakan avulla hutkien ja paukutellen pelaajan täytyy selvittää reittinsä laajojen kenttien halki, checkpointilta toiselle. Siinä välissä tutkitaan ohimennen vaikkapa roskiksia ja autojen takakontteja, keräten valuuttaa joidenkin checkpointien luota löytyvissä asekaupoissa törsättäväksi.
Toiminta etenee erittäin rempseästi ja viihdyttävästi. Kenttien rakenne on suoraviivainen mutta samalla hitusen savolaistyylisen ketku. Pelaajilla on tilaa miettiä ja toimia. Samoin zombeilla. Kentät ovat checkpointteineen sopivan mittaisia rykäisyjä, joiden rytmitys tuntuu toimivan ja pelaajalle tarjoillaan aina sopivasti jotain uutta, oli se sitten zombeja, kenttäarkkitehtuuria tai kieroja ansoja. Kuolemat eivät ärsytä, vaan useimmiten hahmon surulliselle kohtalolle vain nauroi ratkiriemukkaasti. Sitten vain yrittämään uudestaan, uusin keinoin.
Toiminnassa tuntuu olevan kiitettävän paljon uudelleenpelattavuutta, paitsi edellämainittujen seikkojen, myös kenttien vekkulin satunnaisuuden, zombien yllättävän toiminnan sekä laajan asevalikoiman kustomoitavuuden ansiosta. Esimerkiksi varashälyttimillä varustettujen autojen sijainnit arvotaan näppärästi joka pelikerralle uusiksi. Ja arvatkaas mitä zombit tekevät, kun ammut sellaisella varustettua autoja? Mitä tapahtuu, kun auto räjähtää zombilauman keskellä? Peliin syventymisen myötä siitä oppii huomaamaan koko ajan lisää kikkoja, joita voi käyttää juonimiseen ja taktikointiin zombien pään menoksi.
Niin, ne aseet. Potentiaalinen asevalikoima laajenee jatkuvasti pelin mittaan, mutta mitä pelaaja ostaisi, mitä kustomoisi? Keskitytkö käyttämään muutamia tiettyjä aseita, joiden tulivoimaa, lipasta, tehokkuutta ja muita ominaisuuksia kehität? Ostatko useampia aseita, joiden välillä vaihtelet, mutta joita et kehitä äärimmilleen? Paljonko ostat kranuja, soihtuja, miinoja, miten modaat niitä? Valinnanvaraa riittää ja voin hyvin kuvitella, miten innostuneimmat pelaajat kokeilevat läpipeluuta vaikkapa pelkän konepistoolin avulla ensimmäisen läpäisyn jälkeen.
Mutta mitä nämä kaikki olisivatkaan, jos peli ei olisi hauska, vetävä ja innostava? Onneksi Dead Nation on kaikkea mainittua. Pelattavuus on kohdallaan ja toiminta on lystiä. Aivan erityisen hauskaa meininki on, jos zombileffat on katsottu huolella tai omaat muuten vain mustansävyisen huumorintajun. Ne zombien örinät, mörinät ja lässähdykset. Sitkeästi kohti raahautuva zombi, joka ei suostu luovuttamaan vaikka alaruumis olisi ammuttu pois. Päättömät zombit. Zombi, joka yhtäkkiä muistaa jotain entisestä elämästään ja osaakin vetää aseen liipasimesta. Voi että välillä tekee gutaa potkia zombin päätä pitkin katua. Ei tämä ole mitään kauhua- tai goremässäilyä, tämähän on komediaa!
Ja kun peli on toiminnan tiimellyksellä myös pahuksen hyvän näköinen komeine valaistusefekteineen, niin himputti. Housemarque taisi tehdä sen taas.
Isompi ja parempi
Kuten mainittua, alkujaan Dead Nationin piti olla paljon pienempi peli. Mutta testipelaajien palaute ja foorumien kommentit vaikuttivat teokseen huomattavasti. Palautteen myötä peliin on tehty jälkikäteen paljon lisää, mistä iso kiitos tietysti Sonylle, joka antoi pelin hiomiseen lisää aikaa ja resursseja. Kannatti.
Ja vaikka peli onkin ladattavaa mallia, niin yhdestä asiasta Ilari on varma.
”Tämä on aika iso peli. Pelattavaa riittää varmasti enemmän kuin vaikkapa Kane & Lynch 2:ssa.”
Dead Nationin kehitys on kääntymässä parhaillaan loppusuoralle – ja hyvältä vaikuttaa. Koepelini aikana huomaamani pienet pulmat on noteerattu ja ne ovat jo korjauslistalla. Jos nautin pelistä jo nyt täysin rinnoin, miten hienoa meininki tuleekaan olemaan kun aloitan zombimuussauksen ihan kunnolla?
Dead Nation ilmestyy PlayStation 3:lle syksyllä PlayStation Storen kautta ladattavana pelinä.
Kuvat eivät vastaa lopullista peliä ja niistä puuttuu esimerkiksi käyttöliittymä. Visuaalinen tyyli ja yleinen zombisynkkyys tulenevat kuitenkin jossain määrin esille.
Tekijä: Housemarque
Julkaisija: Sony
Testattu: PS3
Tulossa: PS3
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Dead Nation
Jukka O. Kauppinen
Videolla ei ääniä.
Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.
Lisää aiheesta
E3dome: tältä näyttävät Dead Nationin Suomi-zombit
Katso suomalaisen zombie-pelin traileri
Lue myös
Ensikosketus: Ghost Recon: Future Soldier – soturit kuin kummitukset
Matkalla Minecraftin maailmassa
PlayStation Move – otimme tuntumaa PS3:n uuteen peliohjaimeen
World of Tanks -ensikosketus (PC)
Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 11)
