Rainbow Six Siege – ensimmäiset päivät etulinjassa
Urani terrorisminvastaisissa joukoissa alkoi aikoinaan Rogue Spearin parissa, joka osoittautui hyvin vaikeaksi peliksi. Epäonnistuneet yritykset eivät kuitenkaan lannistaneet nuorta nörttiä ja siitä tuli yksi lempipeleistäni. Miten siis mahtaakaan käydä, kun käsiin saadaan Rainbow Six -sarjan uusin osa, Siege, joka on uusi, urhea yritys matkustaa terrorisminvastaisen sodan etulinjaan modernein asein? Sotakirjeenvaihtajamme Niklas Isberg raportoi!
Toim. huom: tämä ei ole arvostelu. Se tulee myöhemmin.
Rogue Spearin jäätyä muistoihin koukutti Rainbow Six: Vegas minut samalla tavalla. Kulutin lukemattomia tunteja sen parissa metsästäen terroristeja. Varsinkin jaetun ruudun moninpeli helpotti kanssapelaajan torumista hätiköidyistä liikkeistä.
Siegessä on paljon samaa kuin edeltäjissään. Nimensä mukaisesti tilanteet otetaan haltuun, mutta rauhassa ja harkiten. Tiimin pitää kommunikoida keskenään, jotta peli sujuu mallikkaasti. Keskustelua haittaa kuitenkin muiden pelaajien puhumattomuus ja mikin puute. Tosin ne kanssapelaajat, jotka antoivat vinkkejä puhuen, tekivät kokemuksesta mukavampaa.
Tiimiläisiksi ei ole juuri ilmestynyt suomalaisia, mikä on sääli. Se helpottaisi jonkin verran käskyjen jakoa, vaikka lontoo sujuvasti luonnistuukin. Radiohiljaisuudesta huolimatta voittoja syntyy sanattomallakin toiminnalla. Moni ymmärtää pelin tarkoituksen.
Yksinäisille susille löytyy myös paikkansa, sillä Terrorist hunt -muotoa voi pelata ilman kavereita. Tällöin panttivangit pitää saada pelastettua ilman minkäänlaisia apujoukkoja. Metsästys on ihan toimivaa viihdettä yksinäänkin, mutta sitä harrastaa mieluummin porukalla.
Operaattoreissa on oikkunsa!
Siege tarjoaa pelattavaksi useita operaattoreita. Ne eroavat aika paljon toisistaan, mutta osa tuntuu omaan pelityyliin turhilta. Esimerkiksi IQ on hyvä havaitsemaan vihollisen käyttämät elektroniset laitteet. Vastapuoli ei kuitenkaan käytä kovin usein kyseisiä hyödykkeitä, jolloin IQ:n taidot jäävät toissijaisiksi.
Sledgesta ja Ashista muodostuivat omat lempparini. Ash voi ampua esteiden tuhoavia ammuksia kaukaa, kun taas Sledge tuhoaa ne hetkessä lekalla.
Vaikka operaattoreiden taidot ovat taistelun kannalta itsestään selviä, on niiden opiskelu jäänyt vähemmälle. Tämä aiheuttaa välillä tilanteita, jolloin en ole esimerkiksi tajunnut käyttää Docin parannuspyssyä. Onneksi ystävälliset kanssapelaajat ymmärtävät huomauttaa siitä.
Alkumetrit pelin parissa tuntuvat hyvältä. Kohdetta puolustaessa sydän alkaa jyskyttää voimakkaammin, kun terroristit alkavat hiljalleen lipua päin. Etäiset räjähdykset lisäävät painetta ja paniikinomainen sähläys riemastuttaa muita. Pelin taktinen luonne ja tiimityöskentely viehättävät, sekä tuhoutuva ympäristö antaa mahdollisuuden niputtaa terroristeja ohuiden seinien lävitse.
Kunhan kelloon tulee enemmän pelitunteja sisään, on helpompi antaa lopullinen tuomio toiminnasta. Tällä hetkellä kuitenkin meininki tuntuu todella hyvältä.
Rainbow Six Siege
Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PC
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Pelin kotisivu: http://rainbow6.ubi.com/siege/
Niklas Isberg
Lisää aiheesta
Kolumni: Rakkauskirje Rainbow Sixille
Rainbow Six Siege – “eväät täydelliseen lanipeliin”
Rainbow Six Siege – erikoisoperaatioiden veteraani toi sotapeliin realismia
Rainbow Six Siege –haastattelu: “terrorismin vastainen taistelusimulaatio”
Rainbow Six Siege: “tärkeintä on cooppimoninpeli, tiimipeli!”
Rainbow Six Siege: tuhon ja yhden elämän enkelit
