UUSIMMAT

Warhammer 40k: Space Marine lunastaa K18-ikärajansa

09.05.2011 13:40 | Miikka Lehtonen

Space Marine. Kaksi sanaa, jotka saavat jokaisen Warhammer 40K:n ystävän sydämen tykyttämään. Kauan on odotettu sitä päivää, jolloin keisarillinen avaruusmerijalkaväki laskeutuu keskuuteemme ja räjäyttää kalpeat kopiot suoraan warpin syövereihin.

Siinä räjäyttämisessä kuitenkin riittää työtä, sillä niitä kopioita – kalpeampia ja hehkeämpiä – on markkinoilla kymmenittäin. Pystyykö Space Marine enää erottumaan mitenkään massasta?

Games Workshop on oiva esimerkki siitä, miten onnensa ohi voi nukkua. Miniatyyripeleillään isot rahat takonut firma on aina ollut hieman jäässä videopelien suhteen ja niinpä heille kävi vanhanaikaiset. Vaikka heitä pidetään yleisesti modernin avaruusmerijalkaväen sotilaan – siis taisteluhaarniskaan ahdetun, kaljun ja raskaasti aseistetun örmyn – luojina, yleisö ei tätä tiedä.

Kun virallisia space marine –pelejä ei ole juuri nähty, Gears of Warit ja monet muut ovat siepanneet viestin ja juosseet sen kanssa jo parin kierroksen etumatkan. Ja niinpä nyt käy taas Warcraftit: keskiverto pösilö ei oikein tiedä kuka kopioi ja ketä. Space Marine on jo leimattu Gears of War –kopioksi, vaikka vertaus ei pidäkään paikkaansa. Enkä puhu nyt vain siitä, kuka loi ensin avaruusörmyt, vaan ihan pelillisistäkin asioista: Space Marinea ei ole veistetty samasta puusta.

There is only war!

Games Workshopin space marinet ovat kovia jätkiä. Nuorina poikina värvätyt ihmiset koulutetaan lapsesta pitäen taistelemaan. Siinä sivussa heihin upotetaan geneettisesti manipuloituja lisäelimiä ja muuta mukavaa, jonka tuloksena putken toisesta päästä paukahtaa ulos kaksimetrinen yli-ihminen, joka vailla pelkoa tai epäilystä levittää keisarillista ilosanomaa galaksin väärän väristen asukkaiden keskuuteen.

Warhammer 40K:n maailma ei ole kiva paikka. Synkässä ja sodan täyttämässä galaksissa fastistinen ja kuollutta keisariaan palvova ihmisten imperimi on lähinnä hyviksiä, mikä kertoo paljon heidän vastustajistaan. Barbaariset örkit, kaiken elävän syömisestä haaveilevat tyranidit ja sielunsa demoneille myyneet kaaoksen petturit ovat vain muutamia niistä uhkakuvista, joilla lapsia vuonna 40 000 pelotellaan syömään vihanneksiaan.

Space Marine kertoo tarinan Ultramarines-jaoksen sotureista, jotka lähetetään keisarilliselle tehdasplaneetalle pysäyttämään örkkien invaasiota. Normaalisti neljällä miehellä ei olisi paljon sanottavaa tuhatpäiselle vihollisporukalle, mutta space marineiden tapauksessa jakoja pitäisi tasoittaa juuri örkkien suuntaan.

Iskujoukkoa johtavalle kapteeni Titukselle käy nopeasti selväksi, että tilanne on odotettua synkempi. Örkkien ohella planeetalla pyörii nimittäin kaaoksen sotureita demonisten liittolaistensa kanssa. Ja yllättäen vaarassa ovat planeetan ohella myös iskujoukon taistelijoiden sielut.

Hieman yllättäen pelin tuottaja kertoi minulle haastattelussa, että Space Marine ei ole tarinaltaan tyypillinen sotapeli, vaan nimenomaan kapteeni Tituksen tarina. Hän maalaili visioita elokuvamaisista kohtauksista, järkyttävistä paljastuksista ja yllättävistä salaisuuksista, mutta visiot jäivät puheen osalle. Testaamamme versio ei nimittäin sisältänyt minkäänlaista juonta, vaan ainoastaan puhdasta tykitystä. Onneksi siinäkin riitti nähtävää!

My armour is contempt!

Kuten jo aiemmin vihjailin, Space Marine ei ole tyypillinen 3rd person –räiskintäpeli, vaikka kuvien perusteella voisikin kuvitella muuta. Suurin ero tulee jo itsestään pelityylistä. Normaalissa pelissä sankarit kykkivät seinien takana räiskien vihollisiaan suojasta. Ei Space Marinessa.

Suojassa kykkiminen ei sovi lainkaan Ultramarineiden filosofiaan. He eivät verhoudu maastokuvioihin tai luota betonin suojaan. Kirkkaan sinisissä panssareissaan he marssivat keskelle vihollisiaan ase lonkalla laulaen ja näyttävät, miten paljon he pelkäävät vääräuskoisten ja vähäarvoisten aseita.

Täten pelissäkään ei ole minkäänlaista suojasysteemiä. Ideana on edetä ase laulaen kohti vihollisia, Tituksen pyhän panssarin ja keisarillisen suojeluksen voimaan luottaen. Ja ne kantavatkin pitkälle, vaan eivät toki loputtomiin.

Suojautumisen sijaan ideana onkin hallita taistelukenttää, eli eliminoida vihollisia tärkeysjärjestyksessä, käyttää erilaisia aseita eri tilanteissa ja pistää viholliset pakettiin, ennen kuin Halo-henkisesti toimivat suojat ja panssarit kuluvat loppuun.

Yleensä homma ei ratkea pelkillä tuliaseilla. Vihollisia on paljon ja ne haluavat usein tulla tekemään lähempää tuttavuutta. Sehän sopii, sillä Space Marinen toinen oivallus on meleen ja räiskinnän yhdistäminen.

Kaksi ohjaimen napeista on uhrattu pelkästään lähitaistelulle heikkojen ja voimakkaiden lyöntien muodossa. Vaihto räiskinnästä meleeseen sujuu silmänräpäyksessä vain nappia painamalla ja jälki on rujoa. Chainsword leikkaa lihaa ja irroittaa raajoja örkkien muuttuessa punaiseksi sumuksi.

Kun Titus on kerännyt tarpeeksi pyhää raivoa, hän voi hyödyntää sen kertalaakista lähtevänä erikoishyökkäyksenä. Kunnon tappoanimaatioiden säestämissä erikoishyökkäyksissä vihollinen voidaan leikata vaikka pystysuuntaan kahti chainswordilla sahaten.

Pelin tuottaja lupaili myös, että lopullisessa versiossa tullaan näkemään erilaisia komboja, joita pitää hyödyntää vähänkään kovempien vihollisten pieksemisessä. Monien muiden ominaisuuksien tavoin niitäkään ei vielä nähty.

We march for Macragge!

Odottavan aika on pitkä, sillä Space Marine oli vielä aika vaiheessa. Peli ei ollut vielä edes alpha-asteella, eli suomeksi ilmaistuna siinä ei ollut kaikkia lopullisen pelin ominaisuuksia missään muodossa. Niinpä tuottaja varoittelikin jatkuvasti, että moni asia aivan perusasioista lähtien voi vielä muuttua. Vain muutama juttu on hakattu kiveen.

Niistä merkittävin on ”näkyvä ja väkivaltainen kuolema”, joka on koko pelin sisäinen tunnuslause ja se, mitä Titus ryhmänsä kanssa vihollisilleen tarjoaa. Siinä on myös onnistuttu, sillä Space Marinea pelatessaan todella tuntee ohjaavansa yli kaksimetristä ja geneettiseti manipuloitua supersotilasta.

Tituksen perusase, bolter, ampuu kolmen sormen levyisiä pienoiskranaatteja ja siltä se myös tuntuu. Ase jylisee ammuttaessa ja osumat räjäyttelevät vihollisilta irti raajoja ja suunnattomia lihaklimppejä. Kyllä, peli todella ottaa kaiken irti 18+-ikärajastaan.

Peli tuntui, näytti ja kuulosti muutenkin muikealta. Esitellyt tehtävät olivat vielä täyttä tunnelijuoksua, mutta tuottaja mainosti, että lopullisessa versiossa monet kentät ovat avoimempia ja pelaaja pääsee keskelle avointa sotaa. Valtavia tilanteita, joissa Titus ryhmänsä kanssa on vain pieni osa yhteen ottavista armeijoista. Tuottaja puheli myös monimutkaisemmista ja haastavista pomotaisteluista, elokuvamaisista kohtauksista – esimerkkinä mainittiin taistelu jättimäisen örkki-lentokoneen katolla – ja muista huikeuksista.

Mieleni silmässä ne näyttivät huikeilta, mutta ennen kuin ne lihaisammat simmuni pääsevät itse niitä ihailemaan, en voi vielä kuin todeta, että jo täysin vaiheessa olevana raakileena Space Marine tuntuu hauskalta, väkivaltaiselta ja näyttävältä peliltä. Ja vieläpä sellaiselta, joka taatusti erottuu 3rd person –räimeen ruskean harmaasta massasta.

Space Marinella ei ole kirjoitushetkellä vielä edes virallista julkaisupäivää, mutta eiköhän se sieltä vielä loppuvuodeksi paukahda.

 

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Tekijä:  Relic Entertainment

Julkaisija:  THQ

Tulossa:  PC, PlayStation 3, Xbox 360

Pelaajia: 1, 2-?

Pelin kotisivu: http://www.spacemarine.com

Miikka Lehtonen

 

Lisää aiheesta

Warhammer 40k: Space Marine – ensitestissä äijämäisin peli, ikinä?

Tarvinneeko Warhammer 40K:n maailmaa sen kummemmin eritellä? Tulevaisuudessa avaruus ei ole niin kiva paikka, etenkään tämän universumin näkökulmasta. Ihmiskunta näet käy epätoivoista sotaa avaruusörkkejä vastaan Games Workshopin rakentamassa maailmankaikkeudessa. Vaikka asiat ovat sinänsä tosi surkeassa jamassa, maailman äijämäisimpien supersotilaiden ja avaruusörkkien välinen taistelu tarjoaa loputtomasti aiheita pokkarikirjallisuuden, lautapelien ja tietokonepelien takojille.

Lue myös

Child of Eden on jotain uskomattoman kaunista

Combat Mission: Battle for Normandy – haastattelussa Steve Grammont

Driver: San Fransisco on outo mutta hauskalta kuulostava ajopeli

iOS-pelit testissä 2: Neuroshima Hex, Memodies, Get Outta My Galaxy!, Bang! ja Cut the Rope

SOCOM Special Forces – haastattelussa pelin pääsuunnittelija

Wiikon wanha: Shogun: Total War

 

Muropaketin uusimmat