Mad Max –ensikosketus – ajoneuvorooliseikkailuräiskintä kutsuu nuken lapsia

06.10.2013 14:00 Jukka O. Kauppinen

Mad Max. 80-luvun upeat elokuvat olivat jokainen silkkaa neroutta, vaikka kolmonen Tina Turnereineen menikin vähän yli. Mutta ei anneta sen haitata, sillä on sekin yhä hieno elokuva, vaikka Mad Max ja Mad Max II ovatkin niin paljon rankempia ja kiinnostavampia.

Ruotsalaisen Avalanche Studiosin vääntämä Mad Max -peli tuntuukin siksi näin 80-luvun lapsen silmissä erinomaisen houkuttelevalta teokselta. Mutta vieläkö aavikoituneen, lähes kuolleen maailman lumo toimii, vai onko se jo nähty liian monta kertaa?

Mad Maxin maailma on yksi tunnetuimmista post-apokalyptisistä tulkinnoista, ja se on antanut äärimmäisen väkeviä vaikutteita kaikille samaa genreä hipoville elokuville, sarjoille ja peleille. Ei ihan vähiten Fallouteille. Vaatemuodista puhumattakaan.

Niinpä ydintuhomuodin esikuvan omaan maailmaan palaaminen onkin iso juttu. Mutta miten hyvin sitä kuvataan? Siinäpä kysymys. No, ainakin Mad Max käyttää yhä samaa nahkatakkiaan. Toivottavasti se on pesty välissä. Max on myös kovin, kovin autohullu. Onhan oma auto samaa kuin elämä ja eläminen. Arvokkaampi kuin monen muun elämä, yhteenlaskettuna.

Ja haulikko. Katkaistu haulikko. Sillä jaetaan kuria ja pistetään kumoon typerykset. Lakia ei jaeta, sillä lakia ei tunneta.

Mad Maxistä haistaa tekijöiden aiemmat teokset. Just Causet ovat lystejä avoimen maailman mekastuksia. Renegade Ops oli ykkössarjalaisen kova latauspeli, jossa oli aivan mahtavaa ylhäältä kuvattua kaahaamisräiskettä.

Mad Max lainaa niistä molemmista hauskanoloisella tavalla!

Mun auto, Max raivosi ihan hulluna

Tekijät löivät meille pelin eteen ja alkoivat selittää taikasanojaan. Avoin pelimaailma. Pelaat Maxina. Yhteiskunta on ihan romuna. Tietenkin, elämmehän ydinsodan jälkeisessä maailmassa, Australian nukeaavikoilla.

Max on menettänyt autonsa ja huonosti menee, sillä oma auto on Maxille kaikki kaikessa. Tärkeämpi kuin kukaan ihminenkään. Joku mulkku warlordi oli asialla. Taas.

Max ei kuitenkaan ehjäydy kuuntelemalla sinisiä kiviä, joista kaikuu valaiden laulu. Ei myöskään joogaamalla tai capuccinoja litkimällä. Ei. Hänestä tulee kokonainen vasta kun Maxilla on taas auto.

Ehkä pelissä on syvempiäkin tarpeita, mutta mitä niistä. Eikö auton hankkimisessa ole ihan tarpeeksi motivaatiota kokonaiseen seikkailuun? Tosin, Maxille ei kelpaa ihan mikä tahansa auto. Niinpä peli on pitkä tarina siitä, kun Max hankkii kaipaamiaan osia ja rakentaa niistä taas omannäköisensä kulkupelin, jolla kelpaa kiitää pitkin ydinaavikoita.

Peliesittelyssä painopiste oli kolmella asialla. Ensinnäkin tietenkin katseltiin, jotta mitenkäs eri tilanteisiin lähdetään mukaan ja kuinka pelimaailmassa ylipäätään matkustetaan. Sen lisäksi ihailtiin fysiikkapohjaista ajoneuvotaistelua ja myös taistelua ilman ajoneuvoja, ihan perinteiseen malliin. Ja vähän pääsin raapimaan myös ajoneuvojen kustomointia.

Paljon huutoa autosta

Tehtävä alkoi vinkillä. Max tiesi, että lähistöllä olevalla joukkiolla on aarteenaan hyvin, hyvin kallisarvoinen auto. Kunnon kiituri, jossa on Maxin himoitsema V12-moottori. Niinpä hän tekee diilin paikallisen pikkupomon kanssa, että Max pöllii kulkupelin tämän avulla. Max saa moottorin, jengijehu saa loput. Hyvä diili!

Ja sitten Max lähtee reissuun. Hänellä on kunnon äijjä mukana apurina, kommentoimassa ja vinkkailemassa ympäristöstä. Max ajaa erämään halki ja kummastelee niin laivojen kuin lentokoneiden raatoja, joita tällä entisellä merenpohjalla vielä lojuu. Sitten aletaankin olla lähellä kohdetta, jonne ei pääse ihan noin vain, vartijoita nääs. Ensimmäinen ja toinen selvitettiin perinteiseen malliin, tarkka-ampujan elkein. Kolmannen suhteen käytettiin vähän mielikuvitusta. Hänet olisi voinut kiertää, hänet olisi voinut vaientaa aseella mutta Max pystyy myös hyödyntämään ympäristön fysiikkatoteutusta. Niinpä käytimmekin harpoon gun -asetta, joka ampuu vaijeria vetävän harppuunan. Vekotinta voi käyttää niin aseena kuin työkalunakin, ja häijynä äijänä maltan tuskin odottaa, että pääsen ampumaan harppuunan johonkin tosi ilkeään vihollistyyppiin ja vetelen häntä pitkin aavikkoa. Kärsi, kärsi! Nyt tyydyin vain ampumaan vaijerin kolmannen vartiomiehen torniin ja vedin tornin nurin. Ja näin! Aivan huomaamaton sisääntulo!

Sen jälkeen edessä olikin enää perinteisempi lahtaus. Etenin erämaakonnien tukikohdassa lähitaistelun elkein. Käytin sekä nyrkkejä että vastaantulleita vempeleitä apuvälineinä. Onhan lapio aina kovin, kovin kätevä työkalu! Etenkin kun sillä tervehtii vastaantulevaa konnaa polveen. Se muuten sattui niin kovaa että minuunkin teki pahaa.

Veri lentää ja tyyppeihin sattuu. Tämä mättäminen taitaa varmistaa, että K18 napsahtaa. Tosin tissivako olisi toki ikärajojen kannalta vielä pahempaa. Vastaan tulee apokalyptisia konnia, jotka vartioivat tukikohtaansa ja rynnistävät paikalle, kun kahina muuttuu kovempiääniseksi. Hyökkäysiskuja, torjuntoja ja finishereitä tönöjen peltikatoilla ja maassa, hyvin pahankuuloisten iskuäänien ja rutinoiden kera. Kuulostaa hurjalta.

Tuliaseitakin voisi käyttää, mutta ammukset ovat hyvin, hyvin arvokkaita ja harvinaisia. Joten mieluummin thunderstickillä päähän kuin kalliilla luodilla.

Lopulta vastarinta on nujerrettu ja nosturilla ilmaan nostettu kallisarvoinen auto on saatu maahan. Ei muuta kuin ajetaan pois! Tai no. Erämaatie on yhä vihollisen alueella ja vastustajia tulee vielä sivuteiltä ja vartiopaikoilta Maxin perään. Tässä vaiheessa täytyy jo käyttää Maxin ikonista haulikkoakin. Ajossa ampuminen toimii varsin hyvin ja toiminta on oikein lystin tuntuista, ja sitäkin hauskempaa katsoa. Etenkin siinä vaiheessa, kun huomaa pikkudetaljeja. Eräässäkin vaiheessa Maxilla on takin hiha liekeissä. No, taputtelepa siinä liekkejä sammuksiin samalla kun ajat kilpaa sinua jahtaavien vihollisten kansa.

Tässä tehtävässä koettiin kaksi Maxin tehtävien puolta. Alun kohteelle siirtyminen oli vapaamuotoisempaa ja tarjosi joka hetki valinnanvaraa kulkureittiin ja vartiomiesten eliminointiin. Kohteella tapeltiin suoraviivaisemmin ja sieltä pakeneminen oli täytetty skriptatuilla tilanteilla, joissa Maxin niskaan tuli vihollispirulaisia autoineen. Ajettaessa taistelu oli kuitenkin vapaata ja dynaamista.

Tuunaa biilisi

Tehtävän päätteeksi päästiinkin jo kustomoimaan Maxin autoa. Ydinaavikoiden valtiasta pystyi tunkkaamaan monella tapaa. Viilattavia asioita olivat muun muassa moottori, vaihteisto, runko, panssarointi, renkaat, jousitus ja monen moni muu asia. Auton runkoa voi muokata ja kehitellä. Muutoksilla voidaan vaikuttaa muun muassa auton suorituskykyyn ja huippunopeuteen, kiihtyvyyteen ja ohjattavuuteen, sekä taistelukäytössä myös sen hyökkäys- ja puolustuskykyyn. Kiinteää aseistustakaan unohtamatta. Kaikenlaisten värkkien ahtaminen autoon vaikuttaa myös tietenkin sen lastattavuuteen, eli paljonko Max saa kyytiin omaa tavaraansa ja omaisuuttaan.

Kustomoinnista kerrotaan, että ”yhdistelmiä on hyvin paljon, jopa miljoonia.” Muokattavuutta esiteltiin asentamalla auton keulaan iso puskuri lähinähommia varten, mikä kuitenkin kasvattaa auton painoa. Tätä sitten kompensoidaan tuunaamalla moottoria, mikä lisää tehoja. Kiihtyvyys on kuitenkin yhä kurja, joten laitetaan vielä isommat renkaat. Lopuksi vielä maalataan auto tultakestävällä maalilla, mikä antaa vähän lisäjelppiä kahinatilanteissa.

Sitten ollaankin valmiita seuraavaan tehtävään. Maxilla on taas autonosia mielessä. Siispä baanalle. Vastaan tulee vihamielisen poppoon polttoainekuljetus, jota suojataan parilla muulla autolla. Kimppuun vain. Toisesta saattajasta tehdään selvää ajamalla päin, jolloin uusi puskuri tekee mokomasta selvää. Toinen nujertuu perinteisellä haulikuurilla. Polttoainerekka ei kuitenkaan suostu pysähtymään edes väkisin, joten ahdistan sen tieltä.

Matka jatkuu ja edessä odottaa vastustajien linnake. Parkkeeraan tukikohdan ulkopuolelle ja annan taas tarkkuuskiväärille töitä. Muurien takana on bensarekka, joka tietenkin kaipaa vähän sytykettä. Kaboom. Valtavaa tuhoa ja jokaisesta taposta Maxin berserker-mittari täyttyy. Sitten sisään, taistelen tien tukikohdan läpi ja vedän vihoviimeisen portin auki harppuunalla. Ja sitten vain lootit kyytiin ja pakoon.

Mad Max. Ydintuhoa vuoden 2014 malliin. Autoja, autotaisteluja, avointa maailmaa, ydinaavikkoja, herkullisia visuaaleja ja räiskyviä seikkailuja. Tuntuu, näyttää ja kuulostaa hyvältä – ja Mad Max sekä näyttää että kuulostaa Mad Maxilta.

Tämä voi olla kova juttu.

Mad Max

Tekijä: Avalanche Studios

Julkaisija: Warner Bros.

Tulossa: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One

Pelaajia: 1

Kotisivu: http://madmaxgame.com

Jukka O. Kauppinen

Just Cause 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Vastoin kaikki odotuksia kävi niin, että Just Cause sai kuin saikin jatko-osan, josta näkee jo alusta alkaen, että kehitystiimi on oivaltanut alkuperäisen pelin vahvuudet: kaaos on kaiken keskipisteessä ja sitä myös riittää. Voiko näillä eväillä muka mennä metsään?

Renegade Ops (PC, PS3, Xbox 360)

Pelin merkityksen ja taiteellisen syvyyden kuvailuun riittää helposti premissin kertaaminen: hullujenhuoneelta karanneella Infernolla on pakkomielle maailman hallitsemisesta. Sehän pitää estää. Siinä kaikki.