Grand Theft Auto V –ensikosketus – viivaa, viinaa ja aseita (osa 2)

30.08.2013 18:30 Jukka O. Kauppinen

Franklin on nuori ja korkealle tähtäävä kaveri. Hänellä on suuria suunnitelmia elämälleen, kunhan niitä vain päästäisiin ensin jossain vaiheessa toteuttamaan. Nautitaan kuitenkin vähän ensin. Lennetään korkealla pelimaailman yllä helikopterilla ja ihmetellään mitä kaikkea sieltä näkykään.

Kauniit kukkulat ja vuoria. Tuolla menee joki, jonka ylittää kaunis siltä. Tuolla siintää meri. Tuossa on pieni harrasteilmailijoiden lentokenttä, tuolla taas ilmavoimien tukikohta. Voi pojat. Mitähän kaikkea sitä ilmavoimien tukikohdassa pääseekään tekemään. Liitovarjolla sisään ja kaapataan hävittäjä! Siinäpä suunnitelma!

Tämä on Grand Theft Auto V.

Eletään ensin tässä päivässä. Franklin hyppää kopterista ja avaa liitovarjonsa. Seesteinen musiikki säestää liitämistä ja ilmassa on aikaa nautiskella niin alla mutkikasta tietä kiitävästä moottoripyöräkilpailusta kuin kirmaavista peuroistakin.

Ja laskeuduttuaan edessä avautuu kaunis maaseutu. Kalastajia asuntoautoineen ja retkeilijöitä. Oikein kaunista.

Liiankin kaunista. Vaihdetaanpa hahmoa. Se onnistuu painamalla nappia, jolloin oikeasta alakulmasta valitaan pikkuvalikosta uusi tyyppi ja loikataan häneen satelliittikuvan kautta. Moi Trevor. Hyvinkö menee? Ehkä, mutta kaveri on liian kännissä, että muistaisi aiempia tapahtumia. Ehkä kannattaisi muistaa, kun vieressä on verisiä ruumiita ja huumeita. Hemmetti. Ei mene hyvin. Täältä on paras häippäistä ja sehän onnistuu astumalla veneeseen, jolla tänne on ilmeisesti tultu. Pitämään hauskaa? Orgioihin? Huumediiliä tekemään? Ei voi tietää, hepo vieköön.

Poistuen siis. Vroom vroom, sanoo pikavene rantaa nuollessaan. Eivätpä nuokaan rannalla telmijät ja vesijeteillään leikkijät tiedä miten paha jätkä tässä ajaa. Aallonharjalta toiselle loikkiessaan tulee ihan riemukas olo, kun kaikki on niin kaunista, aurinkoista ja merellistä. Tässähän ihan unohtaa äskeiset murheet ja murhat.

Käydäänpä myös pinnan alla. Hyvä kohta sukeltaa, happilaite ja varusteet päälle ja katsotaanpa. Kaloja. Kasvillisuutta. Romuja. Uponneita laivoja. Mereen dumpattua jätettä. Uponnut kaivoskin? Iso rahtilaiva ja merenpohjaan levinneitä kontteja. Jopas sitä tutkittavaa riittääkin.

Tsekataanpa pelin virallista valkonaamaa. Michaelia. Ja taas mennään satelliittikartan kautta uusiin maisemiin. Musiikitkin vaihtuvat. Kullakin hahmolla on hänen olemukseensa sävelletty musiikki, mikä tukee sekä hahmon yleistä touhuamista ja seikkailua, että erityisiä tehtäviä.

Niin, Michael. Tämä juippi oli aikoinaan yksi maailman parhaimmista pankkirosvoista, mutta sitten hän vähän jäi kiinni ja käräytti kollegoitaan. Uusi identiteetti ja salainen asuinpaikka, kiitos, ja poliisien järjestämä suojaus. Perhe, vaimo ja lapset, tykkäävät hyvästä elämästä, mutta juuri nyt Michaelilla ei mene ihan hyvin. Ongelmat on tietysti paras hukuttaa viinaan.

Ja niinpä nämä kolme erilaista hahmoa, kukin omine ongelmineen ja elämineen, päätyvät pistämään hynttyitä yhteen sen suuren, kaikki ongelmat ratkaisevan megakuprun toivossa.

Lainauksia todellisesta elämästä

Silmään osuu muun muassa hahmojen ominaisuuslistaa. Sillä näyttäisi olevan muun muassa sellaisia statseja kuin special, stamina, shooting, strenght, stealth, flying, driving, mechanic ja lung capacity. Lista saattaa olla erilainen lopullisessa pelissä.

Kuten aiemmissakin GTA:ssa, kännykkä on tärkeä vekotin. Nyt se on tietenkin päivitetty uuden aikakauden älypuhelimeksi, kaikkine ominaisuuksineen. Hei, sillä voi ottaa jopa kännykkäkuvia iloisten pelitapahtumien muistoksi! Tärkeää!

Kaupungilla kuljeskellessa vastaan tulee mainiota cameo-esiintymisiä ja viitteitä sarjan historiaan. Tuttuja hahmoja voi bongata esimerkiksi kaduilla olevista elokuvajulisteista. Bitch in the Trunk ja Space Raiders. Kuulostavat eeppiseltä. Kuka on tämä Master Chiefiltä näyttävä sankari? Ehkäpä GTA4-pelaajat muistavat!

Ja ne kaupat. Siinä sitä vain kuljeskelee kadulla ja miettii, että olisipa se äijää jos ottaisin tatskan. Mikä ettei! Baareihin, tatskaliikkeisiin ja muihin putiikeihin voi mennä sisään ihmettelemään maailman menoa. Ehkä ottaa virkistävän virtuaalikaljankin!

Siinä samalla kohtaa monenlaisia hahmoja. Peli on täynnä outoja sivuhenkilöitä, joille on kirjoitettu paljon taustatarinaa ja kokonaisia omia tarinakaariaan. Vastaan tulevaan ja meluavaan pulimummoon ei välttämättä kiinnitä huomiota, mutta värähtääkö myöhemmin missään, kun kuulet hänen olevan entisten aikojen tähtikaunotar, joka putosi suosiosta ja joutui pennittömänä katuojaan? Tai vastaan tulee seksikäs punapää, joka onkin täys sekopäähullu, johon törmää väkisinkin monen monta kertaa, monessa oudossa tilanteessa. Muista: don’t stick in the crazyyyy!

Pelaajan eri hahmot reagoivat sivuhenkilöihin ja eri paikkoihin eri tavoin, kuten ensikosketuksen ensimmäisessä osassa kerroinkin. Kahdelle jokin sivukuja on merkityksetön, eivätkä he reagoi siellä tapahtuvaan draamaan. Michael sen sijaan ihmettelee, että mitäs ihmettä siellä neitokainen huutaa. No, siellähän on Sleazy Jones, kaunis tähtönen, joka on jäänyt paparazzien fotoansaan. Raasu ei pysty liikahtamaan roskisten takaa mihinkään, tai muutoin zoomit surisevat ja fotoja paukkuu. Eipä siinä mitään, otetaan auto ja tähtönen kyytiin ja menoksi. Paparazzit ovat kuitenkin sitkeää väkeä, eikä ihme, onhan tässä otsikon aihetta!

”Tähtönen pakeni kuvaajia vieraan komistuksen kyydissä!”

Mutta jo on. Paparazzien lisäksi perään lähti myös tuntemattomia tappajia. Ei ole julkkisten elämä helppoa. Kaupungin komeiden maisemien halki kiitävä takaa-ajo suuntaa Hollywood-kuvista tuttujen maisemien poikki starojen asuttamalle kukkulalle, jossa pirulaiset jäävät lopulta jälkeen. Ja sitten ajetaan vain tähtösen kotipihaan, parkkeerataan auto ja mimmi lompsii sisään kiitokset sanottuaan. Siinäkö kaikki? Ei edes viinilasia takkatulen ääressä? Eikä hän kutsunut edes taksia! Ei auta kuin pölliä jokin kaara kadunvarresta ja matkata pois.

Sivuhahmojen suunnitteluun on muuten käytetty aika lailla aikaa ja vaivaa. Monella on todellisen maailman esikuvia, vaikka ketään ei olekaan rakennettu jostain tietystä, olemassa olevasta ja hengittävästä henkilöstä. Mutta tarkkasilmäiset populaarikulttuurin tuntijat kyllä huomaavat milloin peli nostaa hattuaan todelliselle ihmiselle tai tapahtumalle.

Kupru se on mikä kannattaa

Hahmokolmikon unelmissa siintää se iso kupru, mutta ensin on tehtävä sarja pienempiä, käsikirjoittuja tehtäviä. Niissä pelin suunnitteluvaihe ja hahmojen vaihtelu loistavat, kun pelaaja miettii kuinka isku tehdään ja mitä hahmoista käytetään milläkin tavalla.

Tässä tehtävässä kohteemme on panssariauto. Oikein raha-auto. Aarreauto!

Michael on tehnyt pohjatyöt ryöstöä varten – ja juttuhan on niin, että tämä kaveri tykkää vanhoista toimintaleffoista. Niinpä suunnitelmakin noudattaa niiden teemoja, mikä on yksi koko pelin läpi kantavista vitseistä. Michael ja gangsterileffat…

Yksi esitellyistä varsinaisista keikoista tapahtui teollisuusalueella, jossa yksi ukoista toimii tarkkailijana, kaksi toimii. Iskua on valmisteltu sarjassa pieniä tehtäviä, joissa on hankittu niin auto kuin muitakin tarvikkeita ja nyt on aika toimia. Hyvässä paikassa piilotteleva kaveri tarkkailee ympäristöä kiikareilla ja antaa lopulta oikean hetken tullen muille toimintakäskyn. Sitten alkaa rähinä – rahankuljetusauton reitti blokataan, auton ovi räjäytetään auki ja rahat vaihtavat omistajaa. Mutta poliisitkin saapuvat nopeasti paikalle! Nyt alkaakin taistelu, jossa pelaaja voi vaihtaa fiiliksen ja tarpeen mukaan hahmosta toiseen. Napsitko mieluummin vastustajia kiikarikiväärillä vai kahinoitko lähietäisyydeltä? Vai vaihdatko hahmoa sen mukaan, miten tilanne kehittyy? Raskasta sulkutulta konekiväärillä ja pst-raketilla helikopteriin, voi poijaat! Ja sitten karkuun, kun tilanne on tältä osin selvä. Toinen pakoauto odottaa lähistöllä ja sitten vain ihan hissuksiin…

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Toimintakohtauksissa peli vihjaa milloin kannattaisi vaihtaa johonkin hahmoon, jonka luona tapahtuu vähän erityisempää rähinää. Mutta pakko ei ole. Kannattaa silti muistaa, että kohtauksen ratkaisu on joka tapauksessa sinusta itsestäsi kiinni. Tekoäly pärjää ja pysyy yleensä hengissä, mutta ei voita sotaa sinulle. Hahmot ovat sinänsä sinusta riippumattomia, mutta jos jätät jonkun tarpeeksi pahaan kuseen, niin hän saattaa kuollakin ja pieleen meni.

Kullakin hahmollahan on lisäksi omia erikoiskykyjään. Michael voi hidastaa taistelussa aikaa. Trevor lämii hetken tuplakipeää eikä ota juuri lainkaan damaa. Franklin on taitava kuski ja voi hidastaa aikaa auton ratissa takaa-ajotilanteissa. Odotellaas vain niitä replay-videoita!

Isompiin iskuihin voi myös palkata kätyreitä. Ehkä hyviä, ehkä huonoja… Kenet palkkaat ja mihin tehtävään? Nämä päätökset tuovat peliin lisää taktista ulottuvuutta, sillä auta armias jos palkkaatkin kovikselta vaikuttavan pupupöksyn, joka sählää koko paskan kun jokin iskee tuulettimeen. Ja jos urakka onnistuu, niin saaliin määräkin tietenkin riippuu kätyrien taidoista. Hyvä tiimi loottaa enemmän.

Kätyrit ovat toki uniikkeja hahmoja, omine historioineen, taitoineen ja varusteineen.

Tilaa pelaajille

GTA V on hieno, pelattava, laaja peli. Siitähän nyt ei ole epäilystäkään. Rockstar käyttää megapeliensä luomiseen niin paljon aikaa ja energiaa, että kyllä sillä osaamisella syntyy laatujälkeä. Pelin päähenkilöiden monimuotoisuus, pelimaailman laajuus ja hyvältä vaikuttava pelattavuus ovat toki tärkeitä, mutta peli rakentaa hienovaraisempaa identiteettiään monista muistakin asioista. Pienet tuunailut saattavat merkitä ihmeen paljon.

Katsotaanpa esimerkiksi pelimaailmaa. Karttaa. Sen avoimuutta. Jo ensimmäinen GTA-peli oli aikoinaan siitä erikoinen, että jotkut ne vain jättivät tehtävät ja tarinan sikseen. Heille se oli kaupunki- ja liikennesimulaatio. Tyypit vain ajelivat kaupungilla ja pysähtyivät liikennevaloihin. Vice Cityssä saatoin vain ajella kaupungilla ja kuunnella kasariradioasemia ja juontajia. Tämän tyylin pelaajia on huomioitu vitosessa aiempaa enemmän, kiitos GTA4:n ja Red Dead Redemptionin yhteydessä tehtyjen pelaajatutkimusten. Rockstar ei näet ollut tajunnut, että kuinka paljon näitä elämyspelaajia oikein onkaan. Kuinka moni jättää tarinan sikseen ja vain nautiskelee.

Niinpä GTA5 tarjoaa heti alussa aiempia Rockstarin pelejä laajemman avoimen maailman kokemuksen. Koko kartta on auki. Kaikkia kolmea päähenkilöä voi peluuttaa heti alusta. Voit vain nauttia. Tarinatehtäviin ei tarvitse koskea ollenkaan. Älä Ole, Elä.

Monella tapaa GTA5 on myös monen pelin summa. Se ei ole pelkkää Grandiä, vaan taisteluihin on lainattu enemmän kuin vähän Max Payneä. Autoajeluihin ja kustomointiin Midnight Clubia. Ja niin edelleen. Mutta kaikkea on twiikkailtu ja hiottu. Nostettu seuraavalle tasolle.

Ja ehkä jonain päivänä meillä on niin paljon hynää, että suurin ongelmamme on tämä: pentele kun en saanut helikopterilleni laskeutumisalustaa lukaalini vierestä, vaan täytyy ajaa vatkaimelle ennen kuin pääsee lentoretkelle. No, voihan matkalla sentään käydä vähän tsekkailemassa miten bisnekset pyörivät.

Grand Theft Auto V

Tekijä: Rockstar Games

Julkaisija: Take-Two

Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360 – 17.9.2013

Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä)

Pelin kotisivu: http://www.rockstargames.com/V/

Jukka O. Kauppinen

Grand Theft Auto V –ensikosketus – megakuprun tavoittelijat (osa 1)

Mitä uutta voimme tehdä Grand Theft Auto –sarjaan, kysyivät Rockstar Gamesin jampat itseltään ja toisiltaan. Noh, vaikka mitä. Mutta ensin: tehdään kaikkea enemmän, isommin ja megalomaanisemmin. Tehdään kaikkien aikojen huikein avoimen maailman peli. Upotetaan siihen kaikki, mitä olemme vuosien mittaan oppineet. Tehdään vuoden isoin, komein ja äänekkäin peli.