Ericsson T10 – ensimmäinen puhelimeni
Nyt kun siirtymisestäni MobiiliBlogista tänne TaskuMuroon on kulunut jo muutama kuukausi ajattelin hieman valottaa uudelle yleisölle omaa historiaani matkapuhelimien parissa. Kaikki alkoi kohdallani Ericsson T10:stä, jonka sain ollessani noin 13-vuotias. Perheestämme oli toki tuolloin löytynyt jo matkapuhelin useammankin vuoden. Tarkkaa mallia en enää muista, mutta valmistajana oli Philips. Kyseessä oli kohtalaisen kookas laite, jossa oli klassinen ulos vedettävä antenni.
Ericsson T10:llä erottautui Nokian täyttämästä joukosta vuoden 2000 tienoilla hyvin. Muistan kuitenkin olleeni jollan tapaa pettynyt tuolloiseen valintaani, koska ruotsalaisvalmistajan puhelin ei tarjonnut pelejä tai ladattavia soittoääniä ja logoja. Ne olivat yläasteikäiselle tuolloin niin kova juttu. Onneksi T10:iin pystyi kuitenkin säveltämään soittoääniä itse, joten aikaa kului paljon MacGyverin kaltaisen tunnussävelmien etsimiseen ja niiden näpyttelemiseen puhelimen muistiin.
Ericsson T10 oli aikanaan juurikin nuorille suunnattu puhelin. Sitä myytiin useissa eri väreissä ja omasta taskustani löytyi violetti versio. Jossain vaiheessa matkaa puhelimen läppä murtui ja sitä uusittaessa päädyttiin punertavaan malliin. Yhdistelmä oli ainakin persoonallinen ja värikäs.
Ominaisuuksista T10:stä on jäänyt mieleen värinähälytin. Ehkäpä siksi, että sitä ei noihin aikoihin useimmista Nokian puhelimista vielä löytynyt. Se oli ahkerassa käytössä kuten arvata saattaa, sillä koulussahan puhelimet tuli pitää äänettömällä.
Päätyminen ensimmäisenä puhelimena juurikin massasta eroavaan Ericsson T10:iin on kantanut valinnoissani aina näihin päiviin asti. Olen pyrkinyt jopa hieman tietoisesti hankkimaan käyttööni laitteita, joita ei tule vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Toki käytössä on ollut yleisestikin suosittujan kännyköitä, kuten nyt omistamani iPhone 5. Historiaani kuuluu kuitenkin sellaisiakin kummajaisia kuten Siemens SX1, Sony Ericsson S700 ja Sony Ecisson Z600. Myös T10:tä seurannut Siemens M35 ei ollut aikanaan aivan niitä tavanomaisimpia valintoja.
Kaikkein mieleenpainuvimmaksi matkapuhelimeksi on jäänyt Sony Ericsson S700. Sen myymistä olen katunut, sillä se oli aivan loistava laite, joka olisi ollut mukava säilyttää. Siinä oli mielenkiintoinen pyörivä rakenne, jossa näppäimistö käännettiin esille tutumman liukukansirakenteen sijaan. Ominaisuudet olivat omana aikanaan myös erittäin kovaa tasoa, joista ehkä merkittävimpiä oli vuonna 2004 harvinainen 1,3 megapikselin kamera aktiivisella linssinsuojuksella ja salamavalolla. Näyttökin oli edistyksellinen 2,3 tuuman koollaan ja 240 x 320 pikselin tarkkuudellaan. Siitä oli ilo katsella Sony Ericssonin näyttävää käyttöliittymää, jota pystyi helposti muokkaamaan teemoilla, joiden rakentamiseen valmistaja tarjosi virallisen työkalun. Sen parissa kului tunteja teemoja väsäillessä. Hienoja muistoja!
Kuvien lähteet: ngonoo, mobile-kit, Chip, descargar facebook & Siemens
