Dome.fi koulunpenkillä: Tällainen oli Helsingin yliopiston ufokurssin ensimmäinen luento
Muiden lomaillessa Dome.fi opiskelee. Helsingin yliopistossa alkoi tällä viikolla Ufotradition historiaa -kurssi, joka oli ennakkoluuloista poiketen asiapitoinen katsaus 1940-luvulla länsimaiseen kulttuuriin juurtuneeseen ilmiöön.
Helsingin avoimen yliopiston julkistettua huhtikuussa kesäkurssitarjontansa herätti lista opiskelijoiden ohella myös median huomion. Perinteisten kurssien joukosta kun löytyi uskontotieteiden vaihtoehtojen joukosta kahden opintopisteen ”Ufotradition historiaa”. Perinteisesti ufoja on pidetty akateemisessa maailmassa tabuina ja niistä kiinnostuneita tutkijoita kummallisina haihattelijoina. Kun maamme ykkösyliopisto ja ufot olivat vihdoinkin päättäneet virallistaa suhteensa, oli myös Dome.fi:n pakko päästä liittoa todistamaan.
Pari kuukautta myöhemmin: Arkadiankadulla Eläinmuseon kupeessa sijaitsevan Economicumin luentosaliin astuessa olo oli hölmistynyt. Missä kaikki I Want To Believe -paitoihin ja foliohattuihin pukeutuneet friikit? Kaikille avoimelle luennolle oli saapunut täysin normaalin oloista ja näköistä porukkaa, josta valtaosa oli selvästi keräämässä opintopisteitä yliopistoa varten. Täpötäyden luentosalin penkkejä täyttivät ensisijaisesti 20-30-vuotiaat opiskelijat, joista miehet olivat vähemmistössä. Kukaan ei puhunut klingonia, esitellyt implanttejaan tai teippaillut x-kirjaimia ikkunaan. Todennäköisesti olin itse paikan kummajainen: koulunsa jo käynyt ja vain huvin vuoksi paikalle saapunut oman elämänsä Fox Mulder, joka kiinnostui ufologiasta yläasteella ja on nyt, 15 vuotta myöhemmin, palannut aiheen pariin kaverilta lahjaksi saatujen alan kirjojen myötä.
Ufotradition historiaa alkoi kuin mikä tahansa kurssi opintorekisterimerkintöjen ja tenttipäivien käsittelyllä. Opettajana kurssilla toimii FT Jaakko Närvä, joka on kirjoittanut aiheesta myös väitöskirjan. Uskontotieteilijänäkin tunnetun opettajan mukaan suurin osa kaikista ufokokemuksista on uskontoa, ja hyvin selitettävissä uskonnollisiksi ilmiöiksi. Luennoitsijana Närvä on rauhallinen, oikeastaan vähän liiankin verkkainen puhuja ja kuivan huumorin ystävä. Luentosalin täristessä kesken luennon ties minkä läheisen rakennustyömaan räjähdyksen voimasta, mies totesi kertoneensa liikaa: ”Nyt ne tulevat hakemaan meidät”.
Närvä esitteli ufotraditiota maltillisesti ja niitä kaikkein uskomattomimpia kertomuksia ensimmäisellä luennolla säästellen. Tuli tunne, ettei hän halunnut säikäyttää ketään heti ensimetreillä. Läpi kolme tuntia ja vartin kestäneen opetustilanteen tunnelma oli salissa leppoisa ja henki hyvä. Juhan af Grann ja Rauni-Leena Luukanen-Kilde ovat puheillaan saaneet Suomessa ”ufologialle” naurettavan kaiun, mutta Economicuminin luentosalissa asiaan suhtauduttiin kiihkottomasti ja ilman skandaalinhimoa. Asian voi tiivistää näin: siinä missä af Grann on Suomen ufo-skenen Raptori, astelee Jaakko Närvä Asan saappaissa.
Ufotradition historiaa -kurssin tavoitteiksi Jaakko Närvä listasi mm. virheellisten ja ennakkoluuloisten käsitysten oikaiseminen, ymmärryksen ja avoimuuden lisäämisen ns. ufo-kokijoita kohtaan sekä tietenkin kannustamisen kriittiseen ajatteluun. Miehen opetus oli toteavaa: Närvä esitteli alan tietoa eri näkökulmista, eikä suinkaan koettanut käännyttää kuulijoita oman näkemyksensä taakse. Oikeastaan Närvä lakaisi omat mielipiteensä piiloon melko tehokkaasti. Vaikka mies kertoi USA:ssa 50 % väestöstä uskovan ufoihin ja Suomessa saman luvun olevan 30 %, ei hän paljastanut suoraan omaa suhtautumistaan ilmiöön.
Esiteltyään kurssin tavoitteet ja ufotraditio-termin sisällön aloitti Närvä varsinaisen opetuksen. Ensimmäisen luennon painotus oli ns. modernissa ufotraditiossa, joka alkaa vuodesta 1947. Myös 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tapahtumia sivuttiin, mutta sitä varhaisempiin tapahtumiin ei syvennytty. Hesekielin ufo-havainnosta ja Jeesuksen taivaaseen nostaneesta pilvestä mainittiin ohimennen, mutta nämä tarinat jätettiin omaan arvoonsa. Pääpaino oli kummituslentokoneissa, Kenneth Arnoldissa, aaveraketeissa, Yhdysvaltain ilmavoimien ufotutkimuksissa ja koko lentävä lautas -ilmiön juurtumisessa amerikkalaiseen kulttuuriin.
Närvä käsitteli ufotraditiota todistettavissa olevien faktojen kautta: USA:ssa esimerkiksi esiintyi vuonna 1952 laaja ufoaalto, jonka havainnoista osa tehtiin myös Valkoisen talon ilmatilassa. Havainnot on raportoitu, se on fakta, mutta mikä ne aiheutti – siihen Närvä ei alkanut vastausta kauppaamaan.
Tulevilla luennoilla paneudutaan karjansilpomisilmiöön, ufojärjestöjen toimintaan, ufokontaktiliikkeeseen, abduktioihin, ufojen maahansyöksykertomuksiin ja salaliittoteorioihin. Kurssille ei tietenkään enää tässä vaiheessa voi osallistua, mutta mikäli se järjestetään myöhemmin uudelleen, voi Ufotradition historiaa suositella ainakin ensimmäisen luennon perusteella kaikille aiheesta kiinnostuneille – olivat he sitten ”uskojia” tai skeptikoita. Kurssi ei suinkaan ollut ”naurettavaa hörhöilyä”, jollaiseksi sen moni ensikuulemalla mielsi, vaan mielenkiintoinen katsaus ilmiöön, joka on olemassa – uskoimme sen kosmiseen alkuperään tai emme.
Teksti: Tatu Junni
