UUSIMMAT

Ennakko: Netflixin ja Marvelin Daredevil-sarja on laatuviihdettä viiden jakson perusteella

01.04.2015 10:37 | Muropaketin toimitus

Daredevil

Marvel Studiosin ja Netflixin yhteistyönä syntynyt Daredevil saapuu videopalveluun perjantaina 10. huhtikuuta. Dome.fi sai katsottavakseen 13:sta jaksosta ennakkoon ensimmäiset viisi.

Kirjoitus ei sisällä spoilereita sarjan tapahtumista.

Kuten niin moni muukin Marvel Comicsin sankari, Daredevil sai alkunsa Stan Leen mielikuvituksesta. Leen ja Bill Everettin yhteistyön tuloksena syntyneen Daredevil-lehden ensimmäinen numero saapui USA:n markkinoille huhtikuussa 1964. Sokea supersankari oli 50 vuotta sitten niin erikoinen ajatus, että Daredevil sai kiitettävästi huomiota osakseen. Silti hahmo jäi pitkään Marvel-universumin sivuhahmoksi, jonka Ihmeneloset, Hämähäkkimies ja Kostajat tönivät alvariinsa valokeilasta.

Tilanne muuttui kunnolla vasta 1970-luvun lopulla, kun nuori Frank Miller kiinnitettiin Daredevilin kuvittajaksi. Ennen pitkää Sin Citynkin isänä tunnettu taiteilija sai myös käsikirjoitusvastuun lehdessä ja sitten alkoi tapahtua. 1980-luvun alussa Miller keksi Daredevilin käytännössä uudelleen. Hän vakiinnutti alkujaan Hämähäkkimiehen vihollisena toimineesta Kingpinistä sarvipään arkkivihollisen ja toi tarinaan runsaasti uusia hahmoja. Esimerkiksi Daredevilin ex-tyttöystävä Elektra ja opettaja Keppi ovat lähtöisin Millerin kynästä, samoin ninjajärjestö Käsi.

Uusi status quo koski myös sarjakuvan teemoja ja tunnelmia. Frank Millerin Daredevil ei ollut suunnattu lapsille, vaan se kosiskeli samaa kypsää kohderyhmää kuin vaikkapa Alan Mooren ja Dave Gibbonsin luoma Watchmen ja myöhemmin Millerin oma Batman-tarina Yön ritari. Daredevilin maailma oli äärettömän synkkä paikka, jossa huumekauppa oli aina auki ja väkivalta vakio.

Daredevil

Vaikka Ann Nocenti, Kevin Smith, Brian Michael Bendis, Ed Brubaker ja Mark Waid ovat sittemmin kirjoittaneet hienoja tarinoita Daredevilistä, on hahmo edelleen selkeästi Frank Millerin luomus.

Millerin klassikkotarinat ja etenkin John Romita Jr.:n kuvittama vuoden 1993 minisarja A Man Without Fear on selvästi luettu tarkkaan myös uutta Netflix-sarjaa ideoidessa. Drew Goddardin, Jeph Loebin ja Steven DeKnightin luoma Daredevil kumartaa Frank Millerin ja 1980-luvun suuntaan pelkäämättä kuitenkaan tarvittaessa tehdä muutoksia lähdemateriaaliin.

Netflixin Daredevil sijoittuu samaan maailmaan Marvel Studiosin supersankarielokuvien kanssa, mutta helpolla sitä ei uskoisi. Sarjan ikäraja on K16 ihan aiheesta. Veri lentää, luut murtuvat ja jos joku saa puukosta, haava myös näytetään. Daredevilin New York on synkkä ja sateinen paikka, joka tuo mieleen pikemminkin Se7en ja Fight Club -elokuvien maailman kuin poutaisan The Avengersin. Kolkko kuvakieli ja värimaailma vain vahvistavat vaikutelmaa. Sarjaa seuratessa ei olisi lainkaan vaikea uskoa, että jollain tulevalla kaudella Karen Page myisi Daredevilin salaisuuden heroiiniannosta vastaan tai että Nuke saapuisi ammuskelemaan New Yorkin kaduille.

Daredevil keskittyy omaan mikrokosmokseensa eli Hell’s Kitchenin kaupunginosaan. Ratkaisu on toimiva, sillä näin uraansa aloitteleva sarvipää voi olla osa Marvel-universumia ilman, että katsojaa alkaa häiritä Kapteeni Amerikan tai muiden Kostajien poissaolo. Toinenkin selitys asialle on: sarjan alussa Daredevil ei ole vielä supersankari. Hän kyllä naamioi itsensä hakatakseen konnia pimeillä kujilla, mutta urotöiden suunta ja taidot ovat vasta hakusessa. ”I just want to make my city a better place”, sankari kähisee ruhjeidensa takaa.

Daredevil

Ensimmäisten jaksojen perusteella varttuneille katsojille suunnattu Netflix-sarja on juuri oikea media Daredevilin kaltaiselle hahmolle. Tarinaa kuljetetaan rauhallisesti eteenpäin ja hahmoja ehditään kehittää kunnolla. Daredevil alias Matt Murdock voittaa katsojan puolelleen jo ensimmäisen jakson aikana. Vierastin aluksi Charlie Coxin valintaa rooliin, mutta mies on itse asiassa juuri sopiva nuoreksi Matt Murdockiksi. Mikä tärkeintä, hän onnistuu molemmissa rooleissaan. Cox hallitsee myös taistelukohtaukset, vaikka niiden koreografiat toistavatkin itseään vähän liikaa. Hauska yksityiskohta on se, että Daredevililtä menee yhdenkin konnan kolkkaamiseen melkoisesti aikaa. Vaikka iskut menisivät perille, eivät pahikset lakoa hetkessä vaan pistävät sankarin koville kerta toisensa jälkeen.

Matt Murdockin lisäksi myös Daredevil-sarjan muut avainpelaajat eli Foggy Nelson ja Karen Page saavat ensimmäisten jaksojen perusteella hyvin tilaa tarinasta ja kasvavat näin uskottaviksi hahmoiksi. Elden Henson ei ehkä ole ihan tarpeeksi epävarma ja pullea Foggyn rooliin, mutta muuten hyvä valinta. True Bloodista tuttu Deborah Ann Woll vastaa mielikuvaani Karen Pagesta sangen hyvin.

Ja sitten on Wilson Fisk…

Vincent D’Onofrion esittämä rikollislordi on Daredevilin tavoin vasta aloittamassa uraansa Netflix-sarjan ensimmäisissä jaksoissa. Hahmo on kirjoitettu selkeäksi vastapariksi Matt Murdockille, ja asetelma on ainakin viiden ensimmäisen jakson perusteella onnistunut.

Molemmat miehet uskovat toimivansa kaupunkinsa hyväksi ja tekevät sen myötä rikollisia asioita kerta toisensa jälkeen. Mikä lopulta erottaa tarinan sankarin ja konnan toisistaan? Erottaako mikään? Wilson Fisk vaikuttaa monivivahteiselta hahmolta, joka on ihastuksensa parissa kuin hämmentynyt koulupoika, mutta jo tuntia myöhemmin hakkaa vihamiehensä kuoliaaksi paljain käsin. Odotan hahmon kasvua mielenkiinnolla.

Daredevil

Tässä vaiheessa lienee jo selvää, että Daredevilin Netflix-sarja on aivan eri luokkaa kuin vuoden 2003 elokuva. Tapahtumat etenevät sopivan verkkaisesti, nu metal ei möykkää, koomiset kevennykset istuvat tarinaan mutkatta ja hahmoilla on tilaa hengittää.

Sarja on tietenkin tehty elokuvaan verrattuna melko pienellä budjetilla, ja sen huomaa. Huokeus ei kuitenkaan ole Daredevilin kaltaisen sankarin kohdalla ongelma, päinvastoin. Pidin erittäin paljon esimerkiksi siitä, että tutka-aistia havainnollistettiin luovalla äänisuunnittelulla näyttävien tietokonegrafiikoiden sijaan.

Lopullisen tuomion Daredevilille voi langettaa vasta kun loput kahdeksan jaksoa on nähty. Tällä hetkellä sarja on kuitenkin omalla asteikollani vahvasti neljän tähden viihdettä. Lisää, kiitos!

Teksti: Tatu Junni