Tähtivaeltaja # 100: Haastattelussa päätoimittaja Toni Jerrman
”Hohto”? Blaah! ”Episodi”? Blaah! Blaah! ”Como”? Blaah! Blaah! Blaah! Unohtakaa tylsät mainstream-leffalehdet. Suomen paras elokuvia käsittelevä julkaisu kun on lehti, joka ei itse asiassa ole edes elokuville omistettu. 26:tta vuosikertaa käyvä Tähtivaeltaja on nimittäin Helsingin Science Fiction Seuran jäsenjulkaisu. Lehti on kuitenkin kasvanut vuosien saatossa omaksi instituutiokseen, jota luetaan muuallakin kuin Helsingin yliopiston trekkereiden joukossa.
Vaikka pääpaino ei siis elokuvissa olekaan, on Tähtivaeltaja jokaisen leffafanin läheinen ystävä. Lehti nimittäin ottaa suurennuslasinsa alle ne rainat, joita muissa lehdissä ei juurikaan käsitellä. Toki mukaan mahtuu myös Hollywood-leffoja, mutta Tähtivaeltajan todellinen bravuuri on kulttielokuvat, joista ei Suomessa muuten kuulisi. Kuin pisteeksi i:n päälle Tähtivaeltaja arvostelee leffoja kieli poskella, mutta silti asiantuntevasti. Kammottavinkin kalkkuna voi saada täydet viisi pistettä, jos se on tarpeeksi huono.
Dvd- ja elokuva-aiheisten artikkeleiden sekä arvosteluiden ohella Tähtivaeltaja käsittelee populaarikulttuurin eri puolia aina kauhusta sci-fiin ja sarjakuviin. Lehdestä löytyy myös sarjakuvia ja novelleja, joita ovat työstäneet mm. The 69 Eyesistä paremmin tuttu Jyrki 69 ja ”Ennen päivänlaskua ei voi” -kirjallaan Finlandia-palkinnon napannut Johanna Sinisalo. Molemmat koko kansan julkimot olivat tuttuja nimiä Tähtivaeltajan sivuilta jo 90-luvun puolella.
Huhtikuu 2007 on Tähtivaeltajalle juhlallista aikaa, sillä lehdestä on juuri ilmestynyt sen sadas numero. Tämä on, etenkin neljä kertaa vuodessa ilmestyvälle harrastelijajulkaisulle, melkoinen saavutus. Sitä juhlistaakseen Kaistan toimitus päättikin normaalin Viikon valio -esittelytekstin sijaan jututtaa Tähtivaeltajan pitkäaikaista päätoimittajaa Toni Jerrmania. Jep, nimi saattaa kuulostaa tutulta jo ennestään. Jerrman onkin ehtinyt työstää uransa aikana useita projekteja Tähtivaeltajan ohessa, mutta annetaan miehen itse kertoa niistä lisää…
Mikä on Tähtivaeltajan historian hienoin hetki omasta näkökulmastasi?
– Heitit kyllä vaikean heti kärkeen. Jotta Tähtivaeltajaa jaksaisi tehdä vuodesta toiseen, jokaisen uuden numeron täytyy valmistuessaan tuntua lehden historian hienoimmalta hetkeltä. Ja taaksepäin miettiessä täytyy tuntea, että ne kaikki vanhatkin numerot ovat yhä niitä hienoimpia hetkiä…
Jos asiaa kuitenkin lähestyisi hieman kaarrellen, niin yksi Tähtivaeltajan keskeisistä tavoitteistahan on aina ollut esitellä suomalaisille lukijoille korkealaatuisia kirjoja, kirjailijoita, sarjakuvia, elokuvia, taiteilijoita ja muuta kivaa, jotka eivät vielä ole lyöneet itseään kunnolla Suomessa läpi. Kylvää tiedon ja kiinnostuksen siemeniä, jotka toivottavasti itävät ja leviävät paljon Tähtivaeltajaa suuremmiksi ilmiöiksi. Ja se, että olemme saaneet olla mukana tuomassa näitä juttuja Suomeen, olla omalta osaltamme kulttuurikentän laajentajia, on jotain joka tuntuu aina yhtä hienolta.
Esimerkkejä voisi tietysti heittää kasapäin, mutta mainittakoon nyt vaikkapa Philip K. Dick, josta teimme spesiaalinumeron jo vuonna 1987, ja joka on sittemmin noussut Suomen suosituimmaksi sf-kirjailijaksi. Tai vaikkapa Sandman-kunkku Neil Gaiman, jonka ensimmäinen haastattelu löytyi Tähtivaeltajasta jo 1991, kun miehen suurmenestys otti maailmallakin vasta ensiaskeliaan.
Nykyisin Suomessakin räjähdysmäisesti jättijutuiksi kasvaneista mangasta ja animesta kirjoiteltiin Tähtivaeltajassa ahkerasti 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Jos haluat, voin toki kehua Tähtivaeltajaa lisääkin, eh heh…
Entäpä Tähtivaeltajan historian synkin hetki?
– Etkös häpeä! Mitä synkkiä hetkiä muka? Tähtivaeltaja on aina ollut loistava! Tai no… Oikeastaan eniten näin jälkikäteen hävettävät eräät omat varhaiset tekstit, jotka ovat kirjoitusasultaan ja asiasisällöltään vähintääkin löysää paskaa. Hyi, yöks, en syö!
Tuomas Kilpi on aikoinaan käynnistänyt Tähtivaeltajan, mutta useimmille TV on yhtä kuin TJ. Loppuuko lehti sitten kun et itse enää voi/halua sitä tehdä vai siirtyykö vetovastuu seuraajalle?
– Toivottavasti ei lopu, vaan uudistuu ja kehittyy. On vain oikein, että jokainen päätoimittaja hakee lehdelle oman linjansa. Ja päteviä jatkajia riittäisi moniakin aktiivisempien avustajiemme joukosta. Toinen kysymys tietenkin on, haluaako kukaan lopulta uhrata julmetusti aikaa ammattimaisen oloisen harrastajalehden tekemiseen. Uskon kyllä, että jatkuu ja siirtyy.
Satasivuisen lehden julkaiseminen neljä kertaa vuodessa on varmasti melko haastavaa hommaa. Miten ehdit tehdä töitä, julkaista lehteä, katsoa kasat leffoja, lukea sarjakuvia ja kirjoja, sekä osallistua erilaisiin tapahtumiin? Et varmaan nuku ollenkaan?
– Kalja auttaa kummasti. No, kiirettä tosiaan pitää liiankin kanssa. Asian mahdollistaa se, että paahtaa duunia kaiket päivät aamusta yöhän pyhistä ja lomista välittämättä. Tuolla systeemillä jää tosin useammatkin bileet väliin. Itse Tähtivaeltajan tekemisen tietysti mahdollistaa suuri ja innostunut hyvien kirjoittajien, piirtäjien ja kääntäjien joukkio. Mukana on iso kasa pirullisen päteviä kirjallisuuden ja elokuvien asiantuntijoita sekä maailmanluokan taiteilijoita, jotka kaikki ovat valmiita pistämään panoksensa lehden tekemiseen ilman minkäänlaisia palkkioita. Ilman heitä ei olisi Tähtivaeltajaakaan.
Montako elokuvaa kokoelmastasi löytyy?
– Viitisentuhatta. Suurin osa niistä tosin videomuodossa, joka on nykyisin lähinnä tilaa vievää ongelmajätettä.
Mistä kuluneen vuoden ensi-iltaelokuvasta olet pitänyt eniten ja miksi?
– En missään nimessä ole pitänyt eniten Frank Millerin 300-sarjakuvan leffaversiosta, mutta sen herättämä kohu ja vastustus on kyllä ollut ihan omaa luokkaansa. Elokuvan päälle on syljetty järjenvastaisia syytöksiä milloin mistäkin ja suurin osa näistä väitteistä on aina kertonut enemmän niiden kirjoittajan mielenlaadusta ja traumoista kuin itse leffasta. Tuota kuhinaa on ollut mielettömän hauskaa seurata. Tämähän rokkaa vähintään yhtä lujaa kuin itse elokuva!
Päätoimittamisen ohella myös taitat Tähtivaeltajaa. Oletko opiskellut media-alaa jossain vai oletko täysin itseoppinut? Entä missä kaikissa lehdissä olet toiminut toimittajana?
– Aikoinaan opiskelin Helsingin yliopistolla muutamankin vuoden yleistä kirjallisuustiedettä. Kaikki muu on tarttunut hanskaan kokemuksen, erehdysten ja onnistumisten, kautta. Lehden taitto on taas yleensä luotu jonkun ammattimaisemman graafikon pohjien perusteella, ulkoasua ovat suunnitelleet mm. Jukka Murtosaari, Tommi Hänninen ja Sami Saramäki.
Freelancerina on juttuja ja kritiikkejä tullut vuosien mittaan tehtyä vähän joka suuntaan. Suhteellisen säännöllisesti mm. sellaisiin lehtiin kuin Helsingin Sanomat, Presso, Like Uutiset, Johnny Kniga kertoo ja Sarjainfo sekä aikoinaan Radiomafian Vapaa vyöhyke -ohjelmaan.
Kirjoja olen toimittanut muutaman, kuten eroottisten kauhunovellien kokoelman Himon anatomia (1997) sekä yhdessä Vesa Sisätön kanssa tehdyt tietokirjat Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1 (2004), Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2 (2004) ja Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita (2006).
Itse löysin Tähtivaeltajan 12-vuotiaana nassikkana, ja ajattelin että tämä on tosi magee lehti: verta, suolenpätkiä, seksiä, sci-fiä ja kauhua. Samoista syistä lehti kiinnostaa edelleen, 14 vuotta myöhemmin. Onko Tähtivaeltaja suunnattu peter paneille, lost boyseille, jotka eivät koskaan kasvaneet aikuisiksi?
– Tähtivaeltaja on suunnattu kaikille, jotka ovat kiinnostuneet populaarikulttuurin kiehtovimmista ilmiöistä, oli kyse sitten scifistä, fantasiasta, kauhusta, kirjoista, elokuvista, sarjakuvista, suolenpätkistä, eksploitaatiosta tai kulttiaiheista. Lehti on tarkoituksellinen sekoitus korkeaa ja matalaa, asiaa ja asennetta, hauskuutta ja syvääluotaavuutta.
Tähtivaeltajasta löytyvät varmaan Suomen laajimmat kirjailijaesittelyt ja -haastattelut, mutta myös vinkeä pilke silmäkulmassa kirjoitetut tekstit. Ei asiallistenkaan juttujen tarvitse olla kuivia ja tylsiä, vaan niissä saa näkyä innostus sekä jopa leikkimielinen ote aiheeseen tai kirjoitustyyliin. Ja varmaan tästä syystä lehden sisältö vetoaakin ikäskaalaltaan hyvin laajoihin piireihin, ei tosin omaan vakavuuteensa kurtistuneihin kurttuihin.
Ja siitä aikuisuudesta en ole kyllä koskaan kuullutkaan.
”No Future!” Millaisena näet Tähtivaeltajan tulevaisuuden?
– Kirkkaana!
Tähtivaeltajan kotisivut osoitteessa www.tahtivaeltaja.com
Lehteä voi ostaa mm. Akateemisesta kirjakaupoista. Hinta on 5,90 euroa.
Teksti: Tatu Junni
Tonin kuva: Minna Kumpulainen
