Lehtikatsaus: X-Men 7/2013:ssa vieraillaan Helsingissä
Supersankareiden nyrkkihippa jatkuu heinäkuun X-Menissä. Tarjolla on suoraviivaista toimintaa, omasta jumaluudestaan hullaantuneita mutantteja – sekä pikavisiitti Helsinkiin.
Kostajat ja Ryhmä-X nahistelemassa keskenään on tietenkin supersankariperinteitä kunnioittava asetelma, eikä ole periaatteessa mitään syytä sille, miksei homma voisi toimiakin. Vuonna 1990 Suomen Ryhmä-X:ssä nähtiin vastaava, joskin pienimuotoisempi matsi, jonka perään mutantit kinastelivat vielä Ihmenelostenkin kanssa. Molemmat tarinat olivat Chris Claremontin kauden klassikoihin verrattuna kertakäyttökamaa, mutta jaksoivat viihdyttää, koska käsikirjoitusta ei ollut täytetty pelkillä turpasaunoilla.
Vanhat hyvät ajat palaavat väkisinkin mieleen, kun kahlaa huokaillen läpi heinäkuun X-Meniä. Lehti kun käynnistyy Kolossin ja Möykyn tarpeettomalla turpasaunalla, joka ei kuljeta kokonaisuutta millään tavoin eteenpäin. Näitä yksittäisiä ja täysin tyhjänpäiväisiä mittelöitä on nähty X-Menin sivuilla viime kuukausina jo niin monta, että on pakko ihmetellä, miksi mutanttimaailmaan ihan oikeasti vaikuttanut Schism-tarinakokonaisuus jätettiin Suomessa kokonaan julkaisematta.
Kun Jeph Loebin ja Ed McGuinnessin 10 sivun mittainen Kolossi Vs. Möykky -piina on kärsitty, päästään vihdoinkin asiaan. Kuten kesäkuun numeron lukeneet muistavat, maapalloa lähestynyt Feenix-voima on nyt jakautunut viiden mutantin kesken. Kyklooppi, Kolossi, Emma Frost, Illyana ja Namor ovat ottaneet asiakseen rakentaa Maasta kaikille eläville olennoille mieluisan onnelan. Kostajat eivät ole kuitenkaan täysin vakuuttuneita jumal’olentojen tarkoitusperistä, ja myös Kyklooppia tapaamaan saapuva Charles Xavier on epäluuloinen.
Tässäkin numerossa Kostajien iskuryhmä jatkaa kuukausia jatkunutta Hope-jahtiaan ja lähtee noutamaan nuorta mutanttia Utopiasta, jonne Feenix-viisikko on perustanut päämajansa. Tästä seuraa tietenkin taas yksi yhteenotto eri ryhmien välillä. Aikoinaan Feenix tuhosi kokonaisen planeetan, mutta tällä kertaa pelkkä Kostajille kampoihin pistäminen tuottaa vaikeuksia. Ilmeisesti Feenix-voima ei ole enää 2010-luvulla entisensä – kuten ei ole Ryhmä-X:kään.
Tarinan loppupuolella asetelma menee taas uusiksi, kun Purppuranoita saapuu paikalle. Yllättäen Kyklooppi ei kykenekään vastustamaan Kostajien noitanaista, joka vie Hopen ja kumppaninsa turvaan. Kyklooppi jää Utopiaan puremaan hammasta ja julistaa numeron viimeisessä ruudussa ”Ei enää Kostajia”, mikä on tietenkin suora viittaus Purppuranoidan lausahdukseen House of M -tarinassa, jossa mutantit lähes kuolivat sukupuuttoon. Nyt kyllä jänskättää!
Heinäkuun X-Menin parasta antia ovat ne hetket, joissa Jonathan Hickmanin käsikirjoitus ei etene nyrkkien ja energiasäteiden varassa. Suvantokohtiakin onneksi löytyy, mutta kokonaisuus on loppujen lopuksi melko keskinkertainen. Omasta jumaluudestaan hurmaantuneen Kykloopin suusta kuullaan pelkkiä kliseitä eikä kiireinen aikataulu anna aikaa keskittyä hahmoihin tai edes tarinan kiinnostaviin aineksiin, kuten vallan etiikkaan ja jumalaksi nousseen ihmisen konseptiin. Lehden kohokohdaksi nousee Kostajien vierailu Helsingissä!
Valitettavasti visiittiin viitataan vain dialogitasolla, mutta onhan se kiva tietää, että maapallon mahtavimmat sankarit suojelevat myös meitä Hydralta. Ja ei, kyse ei ole lokalisoidusta lukijoiden nuoleskelusta samaan tapaan kuin Hämähäkkimiehessä 6/1990. Helsinki mainittiin myös USA:n alkuperäisnumerossa Avengers Vs. X-Men #6, eli suomentaja Koivumäki ei ole pistänyt omiaan.
Lue myös:
Lehtikatsaus: X-Men 6/2013 aloittaa koko Marvelin universumia ravistelevan tapahtumaketjun
Arvostelu: Chris Claremontin ja Frank Millerin Wolverine-sarjakuva toimii vielä 30 vuoden jälkeenkin
Lehtikatsaus: X-Men 4/2013 tarjoaa Kostajien ja Ryhmä-X:n tympeän turpasaunan
Lehtikatsaus: X-Men 3/2013:ssa Feenix ajaa Kostajat ja Ryhmä-X:n taisteluun keskenään
Lehtikatsaus: X-Men 2/2013 ei suosi uutta lukijaa, mutta tissejä on sentään tarjolla
Teksti: Tatu Junni
