Lehtikatsaus: X-Men 4/2013 tarjoaa Kostajien ja Ryhmä-X:n tympeän turpasaunan
Kostajien ja Ryhmä-X:n välinen kärhämä jatkuu X-Menin huhtikuun numerossa. Esileikki on nyt ohi ja on kunnon turpasaunan aika. ”Vau. Kostajat vastaan Ryhmä-X. Se siis ihan oikeasti tapahtuu.”, intoilee Hämähäkkimies lehden sivuilla, mutta turhaan. Ei tässä tarinassa juuri juhlittavaa ole.
Marvelille jo yli 30 vuotta supersankaritarinoita piirtänyt John Romita Jr. sekä kustantamon 2000-luvun suosituimmat käsikirjoittajat Brian Michael Bendis, Jason Aaron, Ed Brukaber, Matt Fraction ja Jonathan Hickman ovat kaikki taitavia miehiä. Heidän lahjakkuudestaan ei kuitenkaan näy kuin viitteitä X-Menin tuoreinta numeroa lukiessa. Lehti on kiireestä kärsivä toimintamylly, joka jauhaa tarinan hyvätkin ainekset ja sylkee ne pieninä palasina kidastaan.
Kuten kansi lupaa, X-Men 4/2013:ssa jatkuu edellisessä numerossa käynnistynyt Kostajat vastaan Ryhmä-X –tarina. Jenkkifanit rakastavat sekä supersankareiden yhteisseikkailuja että trikooväen keskinäisiä nahisteluja. Näin halvasta, mutta samalla herkullisesta lähtökohdasta sai alkunsa Bendisin johdolla luotu tarinakokonaisuus. Vuosi sitten USA:ssa julkaistun AvX:n syntyyn vaikutti myös Marvel Comicsin halu tarjota uusille lukijoille kätevä tilaisuus hypätä supersankariryhmien matkaan The Avengersin ensi-illan aikoihin.
Kostajat vastaan Ryhmä-X:n tarinan edessä tarjolla on (vähän) muutakin kuin vain tappeluja toisensa perään, mutta huhtikuun X-Menistä ahmaisee valtaosan juurikin nämä tylsät voimainkoitokset. Vaikka väkeä riittää kuin pipoa, ainoastaan Kyklooppi, Kapteeni Amerikka ja Hope pääsevät lausumaan paria lausetta pidempiä repliikkejä. Erityisen paljon tämä harmittaa niiden hahmojen kohdalla, joita Suomessa on harvoin nähty. Hyvä esimerkki hukkaan heitetyistä pelaajista on kosminen kaveri nimeltä
Novan varoituksen Feenixistä kuulutuaan supersankarit päättävät, että turvallisinta on ottaa Hope-mutantti Kostajien huostaan. Ryhmä-X kuitenkin haluaa pitää mutantin omassa leirissään ja suukopuhan siitä seuraa.
”Asia on liian läheinen minulle? Itse olet siitä liian kaukana. Kuten olet aina ollut. Nyt kun seisot siinä, niin mieleeni tulikin, että miten sinä ja muut olette meitä muka auttaneet? Meitä mutantteja? Suvaitsit saapua tänne vain, koska tarvitsette jotain.”, läksyttää numero numerolta yhä maanisemmaksi äityvä Kyklooppi Kapteeni Amerikkaa Utopian rantahiekalla.
Kun kiistaa ei osata sanoilla selvittää, alkaa keskustelu nyrkeillä. Rautamies mättää pataan Emma Frostia, Elohopea isäänsä Magnetoa, Luke Cage Namoria, Punainen Hulk Kolossia ja niin edelleen.
Marvel-perinteiden vuoksi tämä alkumittelö on toki välttämätön, mutta samalla tylsää seurattavaa. Mutanttien ja supersankarien vastakkain asettelusta paistaa läpi keinotekoisuus, eikä tarinan tasoa ainakaan nosta se, että John Romita Jr. on tällä kertaa luvattoman löysässä vedossa. Kiire paistaa läpi useammassa kohtaa samalla tavalla kuin vaikkapa World War Hulkissa. Hiukan syyttävää sormea saa myös Scott Hanna, joka ei ole koskaan ollut yhtä hyvä tussaaja JRJR:lle kuin vaikkapa Klaus Janson.
Ihan toivottomaksi huhtikuun X-Meniä ei voi haukkua, sillä ainakin hahmojen motivaatiot ovat selkeitä, Feenixin uhkaa pohjustetaan kohtalaisen hyvin ja mukana on Wolverinen ja Kapteeni Amerikan toimiva juttutuokio. Lisäpisteitä ropisee myös lehden jälkipuolen lystikkäistä välihuomioista, joilla Brian Michael Bendis koettaa tarjota edes jotain sisältöä muuten puiseville taistelukohtauksille.
”Tuhoutumaton kilpi kohtaa mutanttikallon. Ensimmäinen päivän monista aivotärähdyksistä.”
”Orgaaninen timantti kohtaa miljardien dollarien haarniskan. Maailmanhistorian kallein isku.”
”237 mailia ja 3,7 sekuntia myöhemmin… perhetapaaminen nopeudella mach 5.”
Edellisen numeron tavoin myös huhtikuun X-Men päättyy cliffhangeriin. Kostajista koottu iskujoukko pyrkii pysäyttämään Feenixin ennen kuin se ehtii maapallolle. ”Rohkeutta, ystäväni… Tänäänkin on hyvä päivä kuolla”, kannustaa Thor kumppaneitaan. Voi noita asgardilaisia. Aina niin dramaattisina…
Kovasta yrityksestä huolimatta Kostajat vastaan Ryhmä-X ei ainakaan vielä onnistu nappaamaan lukijaa matkaansa samalla tavalla kuin vaikkapa sen sukulaistarina Ikuisuuden Rautahanska (MARVEL 5 ja 7/1993). Ehkäpä tämä johtuu siitä, että Brian Michael Bendisin ja kumppaneiden tarina mukailee Jim Starlinin ja George Perezin klassikkoa tietyissä kohdissa vähän turhankin paljon.
Lue myös:
Lehtikatsaus: X-Men 3/2013:ssa Feenix ajaa Kostajat ja Ryhmä-X:n taisteluun keskenään
Lehtikatsaus: X-Men 2/2013 ei suosi uutta lukijaa, mutta tissejä on sentään tarjolla
Teksti: Tatu Junni
